Kiertotalous ja työn imu

Kiertotaloutta ei tarvitse avata tämän lehden lukijoille. Sen merkityksestä on jokaisella jonkinlainen käsitys ja se tiedetään, että asian ympärillä on hyvää pöhinää. Työn imu puolestaan on suhteellisen tuore työhyvinvoinnin käsite. Työterveyslaitoksen nettisivuilla työn imu määritellään seuraavasti: Työn imu tarkoittaa myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Sitä kokeva työntekijä lähtee aamulla yleensä mielellään töihin, kokee työnsä mielekkääksi ja nauttii siitä. Työn imuun liittyy kolme hyvinvoinnin ulottuvuutta: tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Painopiste on siis henkisen hyvinvoinnin puolella.

Kesälukemistooni kuului formulalääkäri Aki Hintsan työstä ja hyvinvointimallista kertova kirja Voittamisen anatomia. Kirjassa Hintsa korostaa kokonaisvaltaista hyvinvointia, jonka hän näkee koostuvan kuudesta osa-alueesta. Ne ovat yleinen terveys, biomekaniikka, fyysinen aktiivisuus, ravinto, lepo ja henkinen energia. Viimeisin eli henkinen energia oli Hintsalle tärkein. Hänen mukaansa henkinen energia on vaikea käsite, koska sitä ei voi mitata objektiivisesti. Silti jokainen huomaa, kun se loppuu. Perusajatus on yksinkertainen: akkuja pitää ladata enemmän kuin niistä ottaa virtaa. Mielestäni kirjassa puhutaan pitkälti samoista asioista kuin työn imussa.

Kiertotalouden nousukiito ja alan yleinen pöhinä ovat hyviä asioita meille, jotka työskentelemme alan parissa. Mitalin kääntöpuolena voi joskus olla ylikuormittuminen ja työuupumus. Kun työtä on tyrkyllä enemmän kuin ehtii tehdä ja työ saa väärän prioriteettiaseman elämässä, on vaarana työholismi.