Tehoa tekstiilijätteen kierrätykseen

Pitäisikö vaatteet kierrättää Suomessa, Pohjoismaissa vai Euroopassa? Miten tekstiilijätteiden kierrätys saadaan toimivaksi? Miten kierrätystuotteille luodaan kysyntää? Tekstiilijäte herättää paljon kysymyksiä, mutta toistaiseksi vain vähän vastauksia.

Tekstiilijäte edustaa pienehköä virtaa kokonaisjätemäärässämme. Yhdyskuntien sekajätteessä tekstiili- ja vaatejätteen osuus on vaihdellut eri puolilla Suomea kahden ja yhdeksän prosentin välillä. Tekstiilijätteen määrä on kuitenkin kasvussa. Pääkaupunkiseudulla vuosina 2007 ja 2012 tehtyjen lajittelututkimusten mukaan tekstiilijätteen osuus nousi tutkimusten välillä parilla prosenttiyksiköllä. Kasvu on seurausta useista tekijöistä: tekstiilikuitujen globaali kulutus kasvaa (35 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2007), tekstiilituotteiden laatu on heikentynyt viime vuosikymmeninä ja lisäksi kulutustavat ovat muuttuneet. Tekstiilejä saatetaan nykyisin hankkia yhtä tai muutamaa käyttökertaa varten.

Suurin osa jätteeksi päätyvästä tekstiilistä sijoitetaan sekajätteenä kaatopaikalle, mutta orgaanisen jätteen kaatopaikkasijoituksen rajoitusten astuessa voimaan vuonna 2016 vaihtoehtoja on oltava. Osa tekstiilijätteestä voi soveltua materiaalina hyödynnettäväksi, osalle voi energiahyödyntäminen olla parempi ratkaisu. Yhdyskuntajätteen 50 prosentin kierrätystavoitteen saavuttamisessa pienilläkin virroilla on merkitystä.

Tekstiilien kierrätyksellä voidaan vähentää ympäristövaikutuksia tuotteiden koko elinkaaren ajalta, niin jätehuollosta kuin tekstiilien tuotannostakin syntyviä päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä näiden ympäristövaikutuksia. Puuvillakilon tuottamiseen tarvitaan ruotsalaisen selvityksen mukaan 29 kuutiota vettä, mikä vastaa yhden suomalaisen puolen vuoden vedenkulutusta. Ilmastonmuutosta kiihdyttäviä päästöjä syntyy noin 15 hiilidioksidikiloa vastaava määrä yhtä tekstiilikiloa (50/50 puuvillaa/polyesteriä) kohti. Kuitujen viljelyyn käytettävälle maa-alalle olisi käyttöä myös ruuan tuotannossa. Eri vaiheissa tekstiilien tuotantoketjua käytetään kemikaaleja, joista osa poistuu ympäristöön tuotantopaikalla, osa jää tuotteeseen ja poistuu ympäristöön käytön aikana tai sen loputtua, jätehuollossa.

Tekstiilien uudelleenkäytön ja kierrätyksen lisäämispotentiaali ja erilaisten toimintamallien mahdollisuudet ja vaikutukset ovat toistaiseksi epäselviä. Parhaillaan käynnissä olevilla kotimaisilla ja pohjoismaisilla hankkeilla kartoitetaan mahdollisuuksia tekstiilijätteen keräämisen, lajittelun ja kierrätyksen edistämiseen kansallisella, pohjoismaisella tai eurooppalaisella tasolla.

Pohjoismaissa melko samanlaiset hyödyntämismarkkinat

Uusia vaatteita ja kodintekstiilejä hankittiin Suomessa noin 71 000 tonnia vuonna 2010.  Uudelleenkäyttöön saadaan noin kolmannes käytöstä poistetuista tekstiileistä, mutta noin kaksi kolmasosaa päätyy jätteeksi ja tästä kierrätykseen vähän yli 10 prosenttia.

Pohjoismaisissa hankkeissa koottujen alustavien tietojen mukaan käytettyjen tekstiilien markkinat muissa pohjoismaissa muistuttavat Suomen tilannetta. Tekstiilien kulutuksesta uudelleenkäyttöön päätyvä osuus vaihtelee Ruotsin noin 20 prosentista Tanskan 45 prosenttiin. Erilliskeräystä, lajittelua ja myyntiä hoitavat pääosin hyväntekeväisyysjärjestöt, vaikka muitakin toimijoita on tulossa mukaan. Kunnat osallistuvat toimintaan vaihtelevasti, Suomessa sitä hoitavat lähinnä kierrätyskeskukset.

Tekstiilijätettä kierrättävät uusiin vaatteisiin niin sanotut ecodesign-yrittäjät. Heidän yrityksensä työllistävät pääsääntöisesti yhden henkilön. Tekstiilijätettä muulla tavalla kierrättäviä yrityksiä on Suomessa kaksi. Muissa Pohjoismaissa ei ole tällä hetkellä yhtään kierrätysyritystä, sillä niitä on jouduttu viime vuosina sulkemaan korkeiden työkustannusten takia. Suomalaisilla yrityksillä olisi kapasiteettia käsitellä nykyistä enemmän tekstiilijätettä, mutta sopivaa raaka-ainetta ei ole saatavilla kustannustehokkaasti. Lisäksi kierrätysmateriaalia sisältävä tuote ei välttämättä pärjää kilpailussa verrattuna neitseellisestä materiaalista valmistettuihin tuotteisiin. Syitä tähän saattavat olla teknisten tietojen tai markkinoinnin puutteet. Keski-Euroopassa, kuten Saksassa ja Hollannissa, on kierrätysyrityksiä, jotka tekevät samantyyppisiä tuotteita kuin suomalaisetkin kierrättäjät: esimerkiksi puhdistusrättejä teollisuudelle, parketinalusmattoja ja autonpenkkien pehmusteita, joihin soveltuvat parhaiten puuvilla ja villa.

Kuluttajat valmiita kierrättämään tehokkaammin

Keväällä 2013 TEXJÄTE-hankkeessa tehdyn kyselyn mukaan kuluttajat olivat kiinnostuneita kierrättämään käytöstä poistamansa tekstiilit aiempaa tehokkaammin. Yli puolet vaatteista ja lähes puolet kodintekstiileistä poistetaan omasta käytöstä käyttökelpoisina pääosin uudelleenkäyttöön hyväntekeväisyysjärjestöjen ja kirpputorien kautta tai suoraan sukulaisille tai tuttaville. Harvat laittavat käyttökelpoisia tekstiilejä roskiin. Käyttökelvottomien tekstiilien materiaalin noin joka toinen pyrkii hyödyntämään ensisijaisesti joko omassa käytössä esimerkiksi siivousliinoina tai matonkuteina tai toimittamaan hyötykäyttöön hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta. Joka neljäs laittaa käyttökelvottomat tekstiilinsä ensisijaisesti sekajätteeksi. Osalla kuluttajista on mahdollisuus lajitella käyttökelvottomat tekstiilit energiajätteeksi ja niin toimii joka kymmenes. Pääkaupunkiseudulla tehdyn tutkimuksen mukaan vuonna 2012 tekstiilejä päätyi sekajätteeseen keskimäärin 10,2 kiloa asukasta kohden.

Avoimeen sähköiseen kyselyyn ovat todennäköisesti vastanneet lähinnä asiasta kiinnostuneet ja tekstiilin kierrätykseen keskimääräistä motivoituneemmat kuluttajat. Ainakin nämä olisivat halukkaita lajittelemaan tekstiilijätteensä tarkemmin, jotta ne voitaisiin hyödyntää tehokkaammin. Kuluttajat kaipasivat erillisiä keräyspisteitä uudelleenkäyttöön kelpaamattomille tekstiileille, sillä he eivät olleet halukkaita laittamaan niitä sekajätteeseen. Keräyspisteitä toivottiin erityisesti helposti saavutettaviin paikkoihin muiden kierrätettävien jätteiden lajittelupisteisiin, esimerkiksi omaan taloyhtiöön tai muihin ekopisteisiin tai käyttökelpoisille tekstiileille tarkoitettujen tekstiilikonttien viereen. Tekstiilejä oltiin valmiita viemään myös kauppojen tai kirpputorien keräyspisteisiin. Jotkut ovat jopa varastoineet tekstiilejä odottamaan mahdollisuutta toimittaa niitä hyötykäyttöön. Kierrätyshalukkuutta siis löytyy, mutta helposti saavutettavat keräyspisteet puuttuvat.

Tekstiilijäteketjun kehittäminen on tulevaisuuden haaste

TEXJÄTE-hanke kutsui lokakuussa työpajaan tekstiilikierrätyksen nykyisiä ja mahdollisia tulevia toimijoita. Keskusteluissa etsittiin ideoita siihen mitä pitäisi tapahtua ja kenen toimia, jotta voitaisiin edistää tekstiilien kierrätystä. Keskeiseksi kysymykseksi nousi paremman tietämyksen saaminen kierrätykseen sopivan tekstiilijätteen määrästä ja laadusta. Työpajassa myös pohdittiin, saadaanko Suomesta riittävästi materiaalia kannattavien kierrätyskonseptien rakentamiseen, vai tulisiko keräys tehdä Pohjoismaiden tai jopa Euroopan mittakaavassa?

Kierrätystuotteiden kysynnän luominen on haaste niin tekstiileistä kuin muistakin kierrätysmateriaaleista valmistetuille tuotteille. Voitaisiinko valtion ja kuntien julkisissa hankinnoissa olla näyttämässä suuntaa ja toimia tässä edelläkävijöinä? Yhtenäisen toimintamallin ja laatuvaatimusten luominen keräys- ja lajittelujärjestelmille voisi auttaa kierrättäjiä tasalaatuisen ja jatkuvan raaka-ainevirran saamisessa ja ostajien vakuuttamisessa kierrätystuotteiden laadukkuudesta. Tätä voi edistää pohjoismaisessa hankkeessa tekstiiliketjun toimijoille parhaillaan hahmoteltavana oleva menettelyohje.

Marraskuussa pidetyssä pohjoismaisessa työpajassa löydettiin samankaltaisia haasteita. Tekstiiliketjun toimintaan haluttiin avoimuutta ja tietoa muun muassa siitä, mitä kuluttajilta kerätylle tekstiilille tapahtuu ja mikä osa tuotoista käytetään hyväntekeväisyyteen. Terminologian selkiyttämistä kaivattiin; uudelleenkäyttö, kierrätys, tekstiilijäte eivät välttämättä ole kaikille selviä asioita. Rajan veto uudelleenkäytettävän ja kierrätettävän tekstiilin välillä tulisi ehkä kuitenkin jättää asiantuntijan tehtäväksi, ja antaa kuluttajalle mahdollisuus toimittaa kaikki käytöstä poistettava tekstiili samaan keräyspisteeseen.

Jotta tekstiilien hyötykäyttö kohenisi, tulisi koko ketju saada kuntoon ja löytää ennen kaikkea tekstiilijätteelle hyödyntäjiä. Kun tiedetään, millaista materiaalia tarvitaan, voidaan suunnitella keräysjärjestelmät ja lajittelu. Tekstiilikeräyksen kasvaessa ja toiminnan vakiintuessa erilaisten konseptien houkuttelevuus varmaankin kasvaa. Potentiaalisimmat kierrätysmateriaalista valmistettavat tuotteet saattavat suuntautua odottamattomillekin toimialoille kuten esimerkiksi rakennusteollisuuteen.  On hyvä myös muistaa, että kulutuksen vähentäminen eli jätteen synnyn ehkäisy on viime kädessä paras vaihtoehto suurimpien ympäristöhyötyjen saavuttamiseksi.

Kierrätystä ei pidä tehdä pelkästään kierrätyksen vuoksi, vaan toimintamallien tulee olla ympäristön kannalta hyviä ja myös kustannustehokkaita. Toisaalta tekstiilien lajittelutehtävien on katsottu olevan sopivia kuntoutettaville työllistettäville, joten työllistymisen edistäminen ei olisi haitaksi toimintamalleissa jatkossakaan. Erilaisia toimintamallivaihtoehtoja tullaan arvioimaan eri näkökulmista TEXJÄTE-hankkeessa tämän vuoden kuluessa.

Tekstiilijätteen kierrätystä edistetään useilla tahoilla ja tahtoa tilanteen muuttamiseksi tuntuu kaikilla toimijoilla olevan. Toistaiseksi asian tiimoilla on kuitenkin paljon kysymyksiä, eikä juurikaan vastauksia. Kotimaisten ja pohjoismaisten hankkeiden etenemisen myötä asian toivotaan edistyvän reippaan askeleen verran

Lähteet:

Palm, D. 2011. Improved waste management of textiles. Project 9, Environmentally improved recycling. IVL, B1976. http://www.ivl.se/download/18.7df4c4e812d2da6a416800080103/B1976.pdf

Tojo, N., Kogg, B., Kiörboe, N., Kjaer, B. & Aalto, K. 2012. Material flows of textiles and suggestions on policy instruments for the prevention of textile waste. TemaNord 2012:545. http://www.norden.org/fi/julkaisut/julkaisut/2012-545

HSY 2013. Pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen määrä ja laatu vuonna 2012. Koostumustutkimus. HSY 2/2013. http://www.hsy.fi/tietoahsy/julkaisut/Sivut/Julkaisut.aspx

Vastuukirjoittajat:

Helena Dahlbo, erikoistutkija, SYKE
Kristiina Aalto, erikoistutkija, KTK

Muut kirjoittajat:

Kirsi Sippola, HAMK
Minja Huopalainen, UFF ry
Hanna Salmenperä, SYKE
Katja Moliis, SYKE
Tuuli Myllymaa, SYKE

Tekstiilijätteen kierrätyksen edistämisen mahdollisuudet ja esteet – TEXJÄTE

  • Vihreän talouden kokeiluhanke (Ympäristöministeriö) 2013-2014
  • Toteutus: SYKE (koordinaattori), KTK, HAMK, UFF ry
  • Yritykset: Lindström Oy, EkoCenter JykaTuote, Pirtin Kehräämö Oy
  • www.syke.fi/hankkeet/texjate

Pohjoismaiset hankkeet (Nordic green growth initiative) 2013-2014

  • Nordic textile reuse and recycling commitment – Koordinointi IVL, Ruotsi
  • A Nordic strategy for collection, sorting, reuse and recycling of textiles – Koordinointi IVL, Ruotsi
  • An extended producer responsibility (EPR) system and new business models to increase reuse and recycling of textiles in the Nordic region – Koordinointi CRI,  Tanska
  • http://www.norden.org/nag > Tarjouspyynnöt

Yksi kommentti

  1. Mihin toimitan Helsingissä tai Vantaalla rikkinäiset puhdasta villaa olevat vaatteet, entä puuvilla- ja sekoitekuidut. Osoite tai tieto kerääjästä.

Kommentointi on suljettu.

Kaikki kentät on pakollisia.