Muovijätteen keräys ja kierrätys Pohjoismaissa

Valtaosa kulutuksen tuottamasta muovijätteestä jää kierrättämättä kaikkialla Pohjoismaissa. Kierrätystä voitaisiin kuitenkin lisätä tehostamalla keräämistä, parantamalla lajittelu- ja kierrätysprosesseja sekä tehostamalla kierrätystuotteiden markkinapotentiaalia. Yhteispohjoismaisessa tutkimushankkeessa selvitettiin Pohjoismaissa syntyvän muovijätteen keräyksen ja kierrätyksen tehostamismahdollisuuksia.

Syntyvän muovijätteen määrä kasvaa alati lisääntyvän muovien tuotannon ja kulutuksen myötä. Suurin osa tuotetusta muovista menee pakkausteollisuuden käyttöön päätyen pian jätteeksi pakkausmuovien lyhyen käyttöiän vuoksi. Muovintuotantoa leimaa myös fossiilisen raaka-aineen tarve. Muovijätteen keräyksellä ja kierrätyksellä on merkitystä pyrittäessä kohti parempaa kestävyyttä ja resurssitehokkuutta muovien käytössä, sillä esimerkiksi polttoon verrattuna muovien kierrätys on tavallisesti ympäristön kannalta suotuisampaa. Parhaan ympäristöhyödyn saavuttamiseksi tarvitaan sekä laadukas jäteraaka-aine että kierrätysmuovituote, joka mahdollisimman pitkälle korvaa neitseellisiä raaka-aineita.

Muovijätteen keräyksen ja kierrätyksen lisäämistä pidetään tärkeänä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Erityisen kiinnostavina nähdään kotitalouksien muovipakkausjätteet ja muut vastaavanlaiset yhdyskuntien muovijätteet, esimerkiksi urheiluvälineet ja kalusteet.

Muovipakkausjätteiden keräys- ja kierrätysjärjestelmissä on eroja

Lakisääteinen tuottajavastuujärjestelmä on käytössä Suomessa, Islannissa ja Ruotsissa. Norjassa tuottajavastuu perustuu vapaaehtoisuuteen. Tanska puolestaan soveltaa EU:n pakkausdirektiiviä ilman tuottajavastuuta. Pakkausmaksut, joilla osittain katetaan muovipakkausten keräyksestä ja kierrättämisestä aiheutuvia kuluja, vaihtelevat maittain maksun kattavuudesta riippuen.

Tällä hetkellä kunnat vastaavat kuluttajien muovipakkausjätteiden keräyksestä miltei kaikissa Pohjoismaissa lukuun ottamatta Ruotsia, jossa vastuu keräyksestä ja kierrätyksestä kuuluu pakkausten tuottajille. Tuottajavastuun alaisissa maissa tuottajat ovat vastuussa muovipakkausjätteiden kierrättämisestä. Suomessa tuottajat ovat tähän asti keränneet ja hyödyntäneet pääasiassa kaupan ja teollisuuden aloilla syntyneitä muovipakkausjätteitä. Suomi siirtyy kuitenkin täydelliseen tuottajavastuuseen 1.5.2015 alkaen, jolloin tuottajavastuu laajenee koskemaan myös kuluttajien muovipakkausjätteitä.

Muovipakkausjätteiden keräyksen toteutustavat vaihtelevat Pohjoismaissa. Keräys voi perustua esimerkiksi syntypaikkalajitteluun, jossa muovipakkaukset erilliskerätään omana jakeenaan tai yhdessä muiden pakkausjätteiden kanssa. Lajittelulaitoksella syntypaikkalajiteltu jäte lajitellaan edelleen muovityypeittäin. Toinen tapa, jossa muovit lajitellaan eri muovityyppeihin sekajätteen joukosta keskitetysti lajittelulaitoksella, on yleistymässä Norjassa. Prosessi edellyttää ruokajätteen, vaarallisen jätteen, tekstiilijätteen, metallien, paperin ja lasipakkausjätteen syntypaikkalajittelua.

Myös keräyspisteiden sijoittelu vaihtelee. Tanskassa, Islannissa, Ruotsissa ja Ahvenanmaalla yleisimmin käytössä olevassa mallissa kuluttajat toimittavat syntypaikkalajitellun muovipakkausjätteensä aluekeräyspisteisiin tai muihin yleisiin keräyspaikkoihin. Myös Suomessa pakkausjäteasetuksen muutoksen myötä muovipakkausjätteiden aluekeräysvelvoite tulee voimaan asteittain 1.5.2015 alkaen. Norjassa suosituin jätepisteiden sijoittelutapa on kadunvarsikeräys, jonka toteuttamiseen voidaan käyttää monia erilaisia käytännön ratkaisuja kuten monilokeroisia keräysastioita, lajittelua erillisiin keräysastioihin tai läpinäkyviin muovipusseihin, sekä syntypaikkalajittelua erivärisiin muovipusseihin ennen optista lajittelua.

PET-pullot kierrätetään erillisen panttiperusteisen palautusjärjestelmän kautta kaikkialla Pohjoismaissa.

Keräyksen lisääminen on keskeistä kierrätyksen lisäämiseksi

Kierrättämällä voidaan välttää muovijätteen poltto tai kaatopaikkasijoitus. Kierrätyksen lisäämisen ehtona toimii muovijätteen keräyksen tehostaminen. Karkeasti arvioituna Pohjoismaissa vuosittain syntyvän teoriassa kierrätyskelpoisen muovijätteen määrä on noin 700 000 tonnin luokkaa, vaikka todellisuudessa kierrätykseen sopivan muovijätteen määrä jääneekin huomattavaksi tätä pienemmäksi.

Pohjoismaisten tutkimusten mukaan kadunvarsikeräyksellä kyetään keräämään enemmän muovipakkausjätettä asukasta kohti vuosittain kuin aluekeräykseen perustuvilla järjestelmillä. Tämä kertoo keräyspisteiden saatavilla olon merkityksellisyydestä keräystuloksen kannalta. Keräyspisteiden saatavuutta voitaisiin parantaa esimerkiksi lisäämällä kadunvarsikeräystä tai tihentämällä yleisten keräyspisteiden verkostoa. Kotitalouksien lisäksi myös muiden yhdyskuntien muovijätettä tuottavien tahojen, esimerkiksi pienempien yritysten, jätteenkeräyksen helpottaminen tehostaisi keräystä. Ratkaisuja valittaessa tulee huomioida myös paikalliset olosuhteet. Saatavuuden parantamisesta aiheutuvat lisäkustannukset voitaisiin mahdollisesti kattaa pakkausmaksuja muuttamalla.

Fokus pakkauksista muoveihin

Syntyvän muovipakkausjätteen määrään verrattuna muuta pienikokoista muovijätettä syntyy vähän. Vaikka muut pienikokoiset muovijätteet pääosin joko hyödynnetään energiana tai viedään kaatopaikoille, osa niistä päätyy kuitenkin tahattomasti muovipakkausjätteen joukkoon ja edelleen kierrätykseen, mikäli niiden muovityyppi on siihen soveltuva.

Muovipakkausjätteen ja muun pienikokoisen muovijätteen yhteiskeräyksellä voitaisiin aikaansaada monentyyppisiä hyötyjä. Koska erilliskerätyn muovipakkausjätteen joukosta löytyy sinne kuulumatonta muovia, on selvää, etteivät kuluttajat ole aina täysin selvillä muovien oikeaoppisesta lajittelusta. Keräyksen yhdistäminen voisi myös aiheuttaa positiivisia lieveilmiöitä ja vaikutuksia kuluttajien kierrätyskäyttäytymiseen. Esitetyn lähestymistavan tekee kuitenkin haastavaksi muun muovijätteen heterogeenisempi koostumus, sekä suhteessa käytettyjen muovityyppien että ei-toivottujen, mahdollisesti vaarallisten ainesosien määriin. Edellä mainittujen tekijöiden vaikutusta tuleekin analysoida tarkemmin, mikäli malli aiotaan panna käytäntöön. Myös yhteiskeräyksen mahdolliset vaikutukset sekundäärisen muoviraaka-aineen laatuun tulisi selvittää hallinnollisten ja lainsäädännöllisten kysymysten lisäksi.

Lajittelu ja prosessointi

Muovien sisältöön ja materiaaliominaisuuksiin kohdistuva jatkuva kehitystyö muuttaa kierrätettävän muovisyötteen koostumusta, mikä edelleen hankaloittaa muovijätteiden lajittelua ja kierrätystä. Muovijätteiden lajittelun ja prosessoinnin tulee olla sopusoinnussa syötemateriaalin koostumuksen kanssa ja tuottaa sellaista sekundääristä muoviraaka-ainetta, jonka avulla voidaan mahdollisimman pitkälle korvata neitseellistä muovia. Usko muovijätteiden keräämiseen ja kierrätykseen voi horjua, mikäli kerättyä jätettä ei lopulta kyetäkään kierrättämään.

Muovin kierrätys pitää sisällään monia eri vaiheita, joiden tulee sopia yhteen ja kommunikoida keskenään tehokkaan arvoketjun saavuttamiseksi. Esimerkkinä yhteistoiminnasta voi toimia vaikkapa lajittelu- tai kierrätysyrittäjän mukaanotto kierrätystuotteen suunnitteluprosessiin.

Kierrätysmuovin markkinamahdollisuudet

Kierrätysmuovien alhainen ja vaihteleva saatavuus yhdistettynä heikompaan laatuun neitseelliseen muoviin verrattuna estää niiden käytön lisääntymistä. Markkinoinnin helpottamiseksi kierrätysmuoveista pitäisi olla saatavilla samanlaiset ominaisuustiedot kuin neitseellisestä muovista, jotta ostajat tietäisivät, mitä ovat ostamassa.

Muovikierrätyksen lisääminen edellyttää toimivaa markkinaympäristöä. Kierrätysmuovien kysyntä toimii vahvana ajurina, joka vaikuttaa positiivisesti myös arvoketjun alkupään toimintoihin.

Avoimuus lisää luotettavuutta

Arvoketjun läpinäkyvyys on tärkeä seikka sekä keräys- ja kierrätysjärjestelmien yleisen luotettavuuden saavuttamisessa että motivoitaessa kuluttajia kierrättämään. Tietoa muovijätteiden kohtalosta ja kierrätysmuovituotteiden valikoimasta voitaisiin lisätä viestinnän avulla. EU on suurin kierrätyskelpoisen muovijätteen maastaviejä maailmassa, ja suurin osa muovijätteistä kuljetetaan Aasiaan. Yksityiskohtaisempi tieto muovijätteen kohtalosta sekä Aasiassa että EU:n sisällä voisi poistaa harhaluuloja ja vastata moniin kuluttajien kysymyksiin. Nykyisten pohjoismaisten ja eurooppalaisten kierrätysmuovituotteiden valmistajien onnistumistarinoita jakamalla voitaisiin mahdollisesti innostaa ja vahvistaa paikallisia markkinoita.

Pohjoismainen yhteistyö

Pohjoismaisen, koko arvoketjun sidosryhmiä sisältävän verkostoitumisyhteisön avulla voitaisiin luoda edellytyksiä tiedonvälitykselle ja tulevalle yhteistyölle. Tiedonvaihto voisi pohjustaa tietä myös Pohjoismaiden välisen käytännön yhteistyön lisäämiseen, joka edelleen voisi johtaa skaalaetuihin mahdollistaen lajittelun ja kierrätyksen lisääntymisen paikallisilla markkinoilla

Artikkeli perustuu yhteispohjoismaisen hankkeen “Improvements in existing collection and recycling systems of plastic waste from households and other municipal waste sources” tuloksiin. Hanketta valvoi Pohjoismaiden ministerineuvoston alainen Pohjoismainen jäteryhmä (NAG) ja sen toteutuksesta vastasivat Ruotsin ympäristöinstituutti IVL, Ostfold Research (Norja), Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy, Aalborgin yliopisto (Tanska) ja Environice (Islanti). Lisätietoja sekä hankkeessa julkaistut raportit löytyvät internet-osoitteesta: http://www.norden.org/nag

Kirjoittajat:
Anna Fråne, Ruotsin ympäristöinstituutti IVL
Åsa Stenmarck, Ruotsin ympäristöinstituutti IVL
Stefán Gislasson, Environice
Hanne L Raadal, Ostfold Research
Søren Løkke, Aalborgin yliopisto
Malin zu Castell-Rüdenhausen, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy
Margareta Wahlström, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy
Henna Punkkinen, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaikki kentät on pakollisia.