Rakentamisen jätteiden kierrätystä lisäävät keinot

Teksti: Hanna Salmenperä (SYKE), Teija Haavisto (SYKE) ja Margareta Wahlström (VTT)

70 prosenttia rakentamisen jätteistä tulisi hyödyntää materiaalina. Jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin, tarvitaan ohjauskeinoja, jotka lisäävät kierrätykseen ohjautuvan jätteen määrää sekä vahvistavat kierrätysmateriaalien markkinoita.

Tässä työssä VTT arvioi norjalaisten jätekertoimien avulla Suomessa syntyvien rakennusjätteiden määriä ja niiden laatua. Tiedon lähteenä käytettiin lisäksi aikaisemmin aiheesta tehtyjä suomalaisia selvityksiä sekä Valvonta- ja kuormitustietojärjestelmä Vahtia. Korjaus- ja purkutoiminnan osalta luotettavaa jätemäärätietoa ei ollut saatavilla, koska toimijoilla ei Suomessa ole digitaalista raportointivelvoitetta. Näin ollen tarkka jätemäärien arviointi on hyvin haasteellista.

Rakennusjätettä muodostuu erityisesti korjaustoiminnassa, jossa sekalaisen jätteen osuus on merkittävästi suurempi kuin uudisrakentamisessa ja purkutoiminnassa. Korjausrakentamisessa jätteiden lajittelun suunnittelu etukäteen ja lajittelumenettelytapojen kehittäminen on haastavampaa kuin uudisrakentamisessa ja purkutöissä, koska kohteet ovat hyvin erilaisia ja toimijat erikokoisia.

Merkittävimmät rakennusjätelajit ovat tähän saakka olleet betoni- ja puujäte sekä yllä mainittu sekalainen jäte. Betonijäte on massamääräisesti suurin jätejae ja se hyödynnetään jo nyt tehokkaasti. Puujätteen määrä on tilastojen mukaan pienentynyt viime vuosina merkittävästi, ja sitä hyödynnetään tällä hetkellä lähinnä energian tuotannossa. Puujätteen osalta energiakäytölle vaihtoehtoiset korkeamman jalostusasteen hyödyntämiskohteet, kuten käyttö komposiittimateriaalien sekä liuottimien ja nestemäisten polttoaineiden raaka-aineena olisi tarpeen selvittää. Myös eristeiden, lasin, muovin, metallien, keraamien, komposiittimateriaalien sekä sähkö- ja elektroniikkaromua/jätettä sisältävien jätemateriaalien kierrätysmahdollisuuksia on tarpeen selvittää, etenkin jos tulevaisuudessa jätteen kaatopaikkasijoitusta rajoitetaan vielä nykyisestä.

Tällä hetkellä rakentamisen jätteiden tilastointi perustuu valvonnan tarpeisiin kehitettyyn Vahti- ympäristötietojärjestelmään. Vahti-järjestelmässä tiedetään olevan jäteluokitteluun ja -määriin liittyviä tiedollisia puutteita, jotka heijastuvat myös tilastoihin. Tehdyn työn pohjalta vaikuttaa siltä, että talonrakentamisen jätteiden tilastointia Suomessa tulisi kehittää vertaamalla sitä muiden Euroopan maiden tilastointitapaan ja siihen, miten kierrätysprosentit lasketaan. Erityisesti tulisi tarkastella asfaltin, raidesepelin ja metallien tilastointia ja huomioimista kierrätysprosentin laskennassa..

Ohjauskeinoja korkean kierrätysasteen maissa

Rakennus- ja purkujätteen kierrätyksen taso on joissakin EU-jäsenmaissa hyvin korkea. Maiden välinen jätemäärävertailu on kuitenkin haasteellista erilaisten tilastointi- ja luokittelukäytäntöjen vuoksi. Hyviä ohjauksen käytäntöjä koottiin Itävallasta, Saksasta, Tanskasta, Hollannista, Ruotsista ja Norjasta.

Itävallassa on pitkälle kehittyneitä käytäntöjä ja vakiintunut verkosto rakennus- ja purkujätteen käsittelyssä. Vuoden 2016 alussa annettu asetus määrittelee, milloin rakennus- ja purkujäte lakkaa olemasta jätettä. Asetus koskee myös syntyvän jätteen erottelua ja prosessointia sekä kierrätetyn rakennusmateriaalin tuotantoa ja luokittelua. Itävallassa on yli 50 erilaista ohjetta, normia ja standardia liittyen rakennus- ja purkujätteen käsittelyyn ja hyödyntämiseen. Vuonna 2016 on valmistunut myös kierrätysmateriaalien käyttöä bitumiseoksissa ja teiden, lentokenttien ja liikennealueiden pintarakenteissa koskeva standardi.

Saksassa rakennusjätelajikohtaiset tavoitteet on asetettu liittovaltiotasolla, vaikka osin vaatimukset vaihtelevatkin alueittain. Liittovaltion vihreitä rakennushankintoja koskevissa sitovissa vaatimuksissa edellytetään rakennusmateriaalien kierrätyksen huomioon ottamista kilpailutuksissa. Rakennus- ja purkujätteen kierrätystä on lisännyt liittovaltion hallituksen ja teollisuuden välillä solmittu sopimus. Saksassa on olemassa standardeja rakennus- ja purkujätteille sekä ohjeita kierrätettyjen rakennusmateriaalien laadunvarmistuksesta ja kestävästä rakentamisesta. Useat osavaltiot suosittelevat erottelevaa purkua jätesuunnitelmissaan.

Tanskassa rakennus- ja purkujätteen kierrätystä on arvioiden mukaan tehostanut kaatopaikkavero, luonnonvaravero sekä vero sellaiselle rakennus- ja purkujätteelle, jota ei voi käyttää uudelleen. Valtion omistamiin rakennuksiin on kohdistettu erottelevan purun vaatimus. Lainsäädännössä edellytetään rakennusjätteen lajittelua sekä mahdollisesti PCB:tä sisältävien purettavien rakennusten purkukatselmointia. Lisäksi ympäristönsuojelulaki mahdollistaa rakennus- ja purkujätteen kierrätyksen ilman lupamenettelyä, jos se on lajiteltua, pilaantumatonta ja käsiteltyä. Tanska on jätesuunnitelmissaan pitkään keskittynyt rakennus- ja purkujätteen kierrätykseen. Korjaamiselle ja kierrätettyjen materiaalien käytölle on saatavissa taloudellista tukea. Sekä Itävallassa, Saksassa että Tanskassa on teollisuuden toimialayhdistyksiä sekä kansallinen organisaatio tai osaamiskeskus, jotka ovat pitkään kehittäneet ohjeistusta ja järjestäneet koulutusta yhteistyössä viranomaisten kanssa.

Hollannissa on vahva lainsäädäntö ohjaamassa rakennus- ja purkujätteiden käsittelyä. Esimerkiksi poltettavien tai uudelleenkäytettävissä olevien jätteiden vienti kaatopaikalle on kielletty. Kaatopaikkasijoitusta ja jätteenpolttoa verotetaan. Innovatiivisena ohjauskeinona toimivat rakennus- ja purkujätteen käsittelyäkin koskevat niin sanotut Green Dealit, joihin alan toimijat voivat liittyä kierrätyksen tehostamiseksi. Muita käytäntöjä ovat teollisuuden aloitteet kierrätysmateriaalin käytöstä rakentamisessa sekä erilaiset tutkimus- ja kehitysohjelmat rakennus- ja purkujätelajien kierrättämiseksi.

Ruotsissa kaatopaikkavero ja kielto viedä kaatopaikoille orgaanisia ja poltettavia jätefraktioita edistävät rakennus- ja purkujätteen lajittelua. Kierrätetylle rakennus- ja purkujätteelle on standardi, jonka mukaan ohjearvot alittavaa jätettä voi kierrättää ilman viranomaisen lupaa. Terveys- ja ympäristöriskien hallintaa varten on ohjeistusta muun muassa haitallisten aineiden tunnistamiseksi rakennus- ja purkujätteestä sekä turvallisten materiaalien valinnasta. Lisäksi on olemassa ohjeita rakennus- ja purkujätteen käsittelystä ja kierrätyksestä. Ennen purkua tulee viranomaiselle esittää purkusuunnitelma.

Myös Norjassa lainsäädäntö edellyttää purkusuunnitelmaa, joka tulee olla viranomaisten saatavilla työmaalla. Purkutyön valmistuttua tiedot jätemääristä ja hyödyntämisen tasosta tulee raportoida paikalliselle viranomaiselle. Tavoitteen mukaan vähintään 60 prosenttia jätteistä tulee erotella paikan päällä.

Rakennusjätteille ehdotetut keinot ja toimet

On haasteellista osoittaa eri ohjauskeinojen vaikutusta materiaalina hyödyntämisen tasoon. Useimpien ehdotettujen ohjauskeinojen käytöstä on kuitenkin kokemusta muissa maissa, minkä takia vaikutusten voidaan olettaa olevan samankaltaisia myös Suomessa.

Vaikka viime vuosina erilaisia politiikkatoimia ja käytännön keinoja on käynnistetty rakentamisen jätteiden materiaalina hyödyntämisen kasvattamiseksi, Suomi ei kuitenkaan ole edelläkävijä hyödyntämisen määrissä. Rakentamisen jätteiden tietopohjassa on epävarmuuksia, jotka hankaloittavat keinojen suuntaamista.

Hankkeen ehdotuksen mukaan rakennusjätteitä koskevassa tiedonkeruussa tulisi hyödyntää jätelain edellyttämien siirtoasiakirjojen tietoa. Sähköisessä muodossa olevien siirtoasiakirjojen tietoa voitaisiin käyttää rakentamisessa syntyneiden jätteiden määrän ja laadun, sekä osin myös käsittelyn arviointiin ja tilastointiin. Sähköisiä asiakirjajärjestelmäpalveluja on jo nyt tarjolla yrityksille. Lisäksi monet yritykset ovat laatineet itselleen omia järjestelmiään. Hallinnon tulisi huolehtia tämän tiedon siirtymisestä sen omiin tietojärjestelmiin.

Koska korjausrakentamisen ja purkamisen jätteistä päätyy vielä suuria määriä sekajätteenä polttoon, lajittelutoimintaa täytyy tehostaa työmailla lisätoimin. Suomessa voitaisiin ottaa käyttöön rakentamisen alalla Hollannin Green Deal -tyyppiset, vapaaehtoiset sopimusmenettelyt. Näissä toimialan ja hallinnon välisissä sopimuksissa toimiala sitoutuisi kierrätyksen edistämiseen. Yritykset voivat liittyä siihen, asettaa itselleen tavoitteita ja raportoida tavoitteiden saavuttamista. Sopimusten vaikuttavuus riippuu niiden soveltamisalasta, toimintaympäristöstä sekä mukaan liittyvien yritysten määrästä.

Selvitys rakennusjätteiden hyötykäyttöpotentiaalista ennen talojen korjausta tai purkua tehostaisi laadukasta kierrätystä. Tulevaisuudessa laajempi tarkistus ennen rakennusten korjausta tai purkua (”pre-demolition audit”) voisi sisältää selvityksen esimerkiksi syntyvistä jätemääristä sekä arvion eri jätevirtojen hyödynnettävyydestä ja arvosta. Kierrätysnäkökulmaan syventyvä purkukatselmus tai -suunnitelma, tapahtuu se sitten purkuluvan, purkujäteilmoituksen tai purkamissuunnitelman yhteydessä, sekä purun jälkeinen raportointi loisi yhtenäisen menettelyn purkukohteiden materiaalitalouden kestävään hallintaan. Katselmus tai selvitys voisi kohdistua rakennushankkeeseen ryhtyvään, ja sen suorittajana voisi olla yrityksen itsensä lisäksi myös sertifioitu konsultti. Sähköisten siirtoasiakirjojen käytettävissä oleva tieto mahdollistaisi myös tarkistuksessa arvioitujen jätemäärien ja laatutietojen vertailun todelliseen syntyvään jätemäärään ja loisi edellytyksiä arviointityökalujen kehittämiselle.

Julkiset hankinnat on tunnistettu merkittäväksi ajuriksi kierrätysmateriaalien menekin lisäämisessä. Hankinnoissa kierrätysmateriaalien tarjoaminen ei toistaiseksi ole tavanomaista käytäntöä. Edellytyksenä laajamittaisemmalle käytölle olisi hankintaosaamisen kehittäminen, riittävä resursointi ja koulutus. Tarvittava ohjeistus sisältäisi tietoa keskeisistä uusiomateriaaleista sekä erilaisista tavoista vahvistaa uusiomateriaalien roolia hankinnoissa. Ohjeistus voidaan lisätä osaksi hankintoja tukevia tietoaineistoja. Uusiomateriaalien käyttöä voitaisiin esimerkiksi pitää yhtenä pisteytettävänä kriteerinä hankintamenettelyissä.

Tavoitteet taustalla

Euroopan jätedirektiivin ja Suomen jäteasetuksen mukaan rakennusjätteen materiaalina hyödyntämisen asteen tulisi yltää 70 posentin. Direktiivin mukaan tavoitteet tulisi saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Rakennusjätteen tavoite koskee muuta rakennus- ja purkujätettä kuin kallio- tai maaperästä irrotettuja maa- ja kiviaineksia sekä vaarallisia jätteitä.

Esitetyistä tavoitteista ollaan vielä kaukana. Jätevero sekä orgaanisen jätteen kaatopaikalle sijoittamisen rajoittaminen ovat olleet viime vuosina jätehuollossa tuloksellisimpia politiikkatoimia. Kumpikin ohjauskeino on ohjannut jätteitä pääosin energiana hyödyntämiseen. Rakentamisen jätteiden materiaalina hyödyntämisen aste on viimeisimmän tiedon mukaan 60 prosentin tienoilla. Tietopohjassa on kuitenkin epävarmuuksia ja jätemäärätietojen vertailu esimerkiksi EU-jäsenmaiden välillä on hyvin haasteellista.

 

 

 

 

KEIKKA -hanke

Kohdennetut keinot kierrätyksen kasvuun (KEIKKA) -hankkeen tavoitteena oli tunnistaa yhdyskuntajätteen kierrätysasteen ja rakennusjätteen materiaalina hyödyntämisasteen noston kannalta tuloksellisimmat ohjauskeinot ja arvioida niiden keskeisimpiä ympäristö- ja taloudellisia vaikutuksia. Tämän lisäksi tuotettiin ehdotus rakennusjätteen tilastoinnin kehittämisestä. Hankkeen rahoitti Valtioneuvoston kanslia ja sen toteuttivat Suomen ympäristökeskus SYKE, VTT sekä Tilastokeskus.

Hankkeen loppuraportti ja Policy brief

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Kaikki kentät on pakollisia.