www.tuottajavastuu.fi

Tuottajavastuu tarkoittaa sitä, että yrityksellä on velvollisuus huolehtia tiettyjen markkinoille saattamiensa tuotteiden jätehierarkian mukaisesta jätehuollosta, oli kyseessä maahantuonti, valmistus tai pakkaaminen. Suomessa tuottajavastuuta on toteutettu EU-trendejä ennakoiden jo 1990-luvulta alkaen, materiaalikierrätystä toki huomattavasti pidempään. Aaltopahviakin on kerätty ja kierrätetty jo 1940-luvulta alkaen.

Termejäkin on monia, esimerkiksi osittainen, laajennettu ja täysi tuottajavastuu. Perimätiedon mukaan laajennetun tuottajavastuun (Extended Producer Responsibility, EPR) esitteli ensimmäisenä politiikantutkija Thomas Lindhqvist vuonna 1990:

”Laajennettu tuottajavastuu on ympäristönsuojelustrategia, jonka tavoitteena on vähentää tuotteen kokonaisympäristövaikutuksia tekemällä tuotteen valmistaja vastuulliseksi tuotteen koko elinkaaresta ja erityisesti takaisinotosta, kierrätyksestä ja loppukäsittelystä. Tuottajavastuu toimeenpannaan hallinnollisen, taloudellisen ja informaatio-ohjauksen keinoja käyttäen. Näiden ohjauskeinojen kokoonpano määrittelee tuottajavastuun täsmällisen muodon.”

Toisaalta, hämärtyykö jätteen tuottajan vastuu? On kovin mukavaa, jos Joku Muu -niminen henkilö tai yhteisö kantaa vastuun puolestamme.

Tuottajavastuu koskee esimerkiksi painopaperia ja painettuja paperituotteita, pakkauksia, moottoriajoneuvojen renkaita, henkilö-, matkailu- ja pakettiautoja, sähkö- ja elektroniikkalaitteita, akkuja ja paristoja.

Mitä tuosta listasta enää puuttuu? Ainakin tekstiilit, huonekalut ja rakennusjäte.

Yritykselle helpoin tapa tuottajavastuun hoitamiseen on siirtää se tuottajayhteisölle, joita on Suomessa parisenkymmentä. Hyvin toimiva tuottajavastuu sekä luo työtä että vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia ottaen huomioon kestävän kehityksen kolme tukijalkaa: ekologisuuden, sosiaalisen vastuun sekä sen, mikä usein unohtuu, eli taloudellisuuden. Kierrätykseen ja muuhun hyödyntämiseen kerättävän tuottajavastuun alaisen materiaalin määrä on yli miljoona tonnia vuodessa.

Suomen tuottajayhteisöt ovat jokunen vuosi sitten perustaneet yhteisen, vielä epävirallisen neuvottelukunnan. Tämä neuvottelukunta terävöittää toimintaansa, koska sillä on paljon tekemistä ja vahdittavaa: viestintä, vapaamatkustajien patistaminen, kasvava verkkokauppa, harmaa talous ja jätteen vienti. Tuottajan oikeuksien ja velvollisuuksien pitää olla tasapainossa. Haluamme myös tarjota osaamisemme lainsäätäjien ja päättäjien tueksi. Vielä meistä kuullaan.

J-P Salmi
Jätehuoltoyhdistys ry:n varapuheenjohtaja

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaikki kentät on pakollisia.