Sekajätteen käsittelytavat vertailussa

Teksti: Joonas Viinikka

Joonas Viinikka tutki Pro gradu -työssään sekajätteen vaihtoehtoisia käsittelytapoja kannattavuuden näkökulmasta. Vain jäteveron tasoa vastaava jätteenpolttovero saisi mekaanis-biologisesta käsittelystä polttoa kannattavampaa.
Yhdyskuntajätteen energiahyödyntämistavoite vuodelle 2016 on jo saavutettu. Vantaan energian jätevoimala otettiin käyttöön syksyllä 2014.
Yhdyskuntajätteen energiahyödyntämistavoite vuodelle 2016 on jo saavutettu. Vantaan energian jätevoimala otettiin käyttöön syksyllä 2014.

Suomen yhdyskuntajätteen käsittely on murroksessa. Ennen pääosin kaatopaikalle päätynyt jäte halutaan saada paremmin hyödynnetyksi niin materiaalina kuin energianakin.

Tämä näkyy niin EU:n kuin Suomen itsensäkin asettamissa yhdyskuntajätteen hyödyntämistavoitteissa ja lainsäädännössä. Valtakunnalliseen jätesuunnitelmaan vuoden 2016 tavoitteiksi on asetettu 50 prosentin kierrätysaste ja 30 prosentin energiahyödyntämisaste yhdyskuntajätteelle. Näistä energiahyödyntämisen tavoite on jo saavutettu. Sen sijaan kierrätysastetavoitteesta ollaan lähes 20 prosenttiyksikköä jäljessä.

Jätteiden paremman etusijajärjestyksen toteutumisen edistämiseksi on ehdotettu jätteenpolttoveron käyttöönottamista. Verottamalla polttoa voidaan edistää kierrätyksen kilpailukykyä suhteessa energiahyödyntämiseen. Jätteenpoltossa syntyy myös kasvihuonekaasupäästöjä riippuen siitä, miten paljon jäte sisältää fossiilista hiiltä esimerkiksi muovien muodossa. Näitä päästöjä olisi perusteltua verottaa, sillä ne eivät kuulu päästökaupan piiriin lukuun ottamatta kierrätyspolttoaineen (SRF) polttoa.

Neljä vaihtoehtoista käsittelytapaa

Pro gradu -työssäni tutkin sekajätteen vaihtoehtoisia käsittelytapoja ja kustannuksia. Käyttämäni aineiston ja tekemieni laskelmien perusteella laskin neljälle erilaiselle käsittelyvaihtoehdolle nettoyksikkökustannukset, jotka kuvaavat käsiteltävää sekajätetonnia kohden laskettua kustannusta. Kustannusaineisto koostui suomalaisista laitostiedoista. Nettoyksikkökustannuksia laskettaessa huomioitiin investointi- ja käyttökustannukset sekä käsittelystä saatavat tulot. Nettoyksikkökustannusten lisäksi tutkin, miten mahdollisesti tulevaisuudessa asetettava jätteenpolttovero voisi vaikuttaa käsittelyvaihtoehtojen kannattavuuteen.

Tarkasteltavat käsittelytavat olivat arinapoltto, leijupetipoltto, mekaaninen käsittely ja kompostointi sekä mekaaninen käsittely ja mädätys. Käsittelyvaihtoehdot voidaan jakaa kahteen pääluokkaan, jätteenpolttovaihtoehtoihin ja mekaanis-biologisiin käsittelyvaihtoehtoihin.

Suomen kaikki seitsemän käynnissä olevaa jätteenpolttolaitosta ovat arinapolttotekniikkaan perustuvia. Ensimmäinen leijupetitekniikkaan perustuva laitos on rakenteilla Leppävirralle. Mekaanis-biologisia sekajätteen käsittelylaitoksia ei Suomessa vielä ole, mutta tutkin myös niitä tulevaisuuden potentiaalisina yhdyskuntajätteen kierrätystä lisäävinä vaihtoehtoina.

Arinapoltto on käsittelyvaihtoehdoista yksinkertaisin. Siinä sekajäte poltetaan arinatekniikalla ilman esikäsittelyä. Leijupetipoltto on puolestaan polttotekniikka, joka vaatii jätteen esikäsittelyä ennen polttoa leijupetikattilassa. Esikäsittelyssä jäte murskataan ja metallit sekä rejektit erotellaan pois poltettavasta massasta. Kummassakin vaihtoehdossa laskelmiin vaikuttavat suurimmat tulovirrat saadaan myytävästä sähköstä ja lämmöstä.

Mekaanis-biologisilla käsittelyvaihtoehdoilla tarkoitetaan laitoksia, joissa päälopputuotteena valmistetaan kierrätyspolttoaine SRF:ää. Prosessissa jäte erotellaan SRF:ksi soveltuvaan ja biohajoavaan jakeeseen. SRF:ksi soveltuvasta aineksesta erotellaan metallit ja rejektit. Tämän jälkeen se murskataan sopivaan palakokoon ja myydään poltettavaksi jo olemassa oleviin laitoksiin. Tarkasteltavia mekaanis-biologisia käsittelyvaihtoehtoja on kaksi. Vaihtoehdot eroavat toisistaan biohajoavan jakeen käsittelyn osalta.

Mekaaninen käsittely ja kompostointi -vaihtoehdossa biohajoava jae kompostoidaan kokonaisuudessaan. Mekaaninen käsittely ja mädätys -vaihtoehdossa hienojakoinen jae mädätetään ja karkeajakoinen johdetaan kompostointiin. Mädätys tuottaa biokaasua, mutta suurin osa massasta jää johdettavaksi kompostointiin karkeajakoisen jakeen kanssa. Kummassakin vaihtoehdossa biohajoavan jakeen käsittelyn lopputuotteena saadaan kompostia, jonka oletetaan sopivan esimerkiksi maanrakennukseen tai viherrakentamiseen.

Poltto kannattavampaa

Tulokset osoittivat, että jätteenpolttovaihtoehdot ovat nettokustannuksiltaan selvästi mekaanis-biologisia käsittelyvaihtoehtoja edullisempia. Käsiteltävää sekajätetonnia kohden laskettu nettoyksikkökustannus on mekaanis-biologisilla käsittelytavoilla jopa kaksinkertainen verrattuna jätteenpolttovaihtoehtoihin. Jätteenpolttovaihtoehtojen kustannukset ovat keskenään hyvin samansuuruiset, kuten myös mekaanis-biologisten vaihtoehtojen.

Mekaanis-biologisten- ja jätteenpolttovaihtoehtojen välinen ero nettoyksikkökustannuksissa selittyy ensisijaisesti edellisten alhaisilla tuloilla verrattuna jälkimmäisiin. Jätteenpolttovaihtoehtojen tulot ovat kymmenkertaiset verrattuna mekaanis-biologisiin vaihtoehtoihin. Merkille pantavaa on, että suurin osa mekaanis-biologisten käsittelylaitosten investointikustannuksista johtuu kompostointi- ja mädätyslaitoksista.

Tutkin myös jätteenpolttoveron vaikutuksia eri vaihtoehtojen kannattavuuteen. Tämä tehtiin lisäämällä vero poltettavalle jätetonnille. Näin ollen jätteenpolttovaihtoehtojen (arina- ja leijupetipoltto) käsittelykustannus nousee perustapauksesta, jolloin mekaanis-biologisten vaihtoehtojen kannattavuus paranee. Poltosta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaan haittaan perustuvilla veron tasoilla (6,6 ja 11,6 e/t) jätteenpolttovaihtoehdot ovat kustannuksiltaan edelleen mekaanis-biologisia vaihtoehtoja pienempiä. Sen sijaan korkeammalla, nykyistä jäteveroa vastaavalla veron tasolla (55 e/t), mekaanis-biologisista käsittelyvaihtoehdoista tulee nettoyksikkökustannuksiltaan jätteenpolttovaihtoehtoja edullisempia. Toisin sanoen, mikäli jätettä halutaan ohjata mekaanis-biologiseen käsittelyyn jätteenpolton sijaan, tämän suuruisella verolla olisi ohjaava vaikutus. Ilmastonäkökulmasta näin korkea veron taso ei kuitenkaan ole perusteltavissa.

Tekniikan nopea kehittyminen, ehtyvät luonnonvarat ja kuluttajien asennemuutokset vaikuttavat jatkuvasti siihen, millaisia ratkaisuja jätehuollossa tehdään. Ratkaisujen tulee perustua aina alueelliseen tapauskohtaiseen arvioon. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta jätehuollon ratkaisuja harkittaessa tulisi esitettyjen nettoyksikkökustannusten lisäksi huomioida laajemmin koko ketjussa syntyvät taloudelliset vaikutukset kuten työllistämisvaikutukset. Tavoiteltaessa yhteiskunnallisesti optimaalista kustannustehokasta jätteenkäsittelyä tulisi huomioida myös koko jätehuoltoketjusta aiheutuvat ympäristölliset ja sosiaaliset vaikutukset.

Joonas Viinikka
Ympäristöekonomian yo

Pro gragu -tutkielma tehtiin Helsingin yliopistolle ympäristöekonomian pääaineesta ja sitä tukivat Jätehuoltoyhdistys (JHY), Kauhajoen Kulttuurisäätiö ja Suomen ympäristökeskus (SYKE). Kiitokset tukijoille!

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaikki kentät on pakollisia.