Pakkausjäteasetus

määrää keräyspisteiden lukumäärän

Valtioneuvosto on hyväksynyt ehdotuksen asetukseksi pakkauksista ja pakkausjätteistä. Asetuksen tavoitteena on helpottaa kuluttajien mahdollisuuksia toimittaa pakkausjäte maksuttomaan keräykseen sekä lisätä pakkausjätteen kierrätystä.

Jätelaki velvoittaa, että pakkaajien ja pakattujen tuotteiden maahantuojien on järjestettävä pakkausten erilliskeräys ja jätehuolto sekä vastattava sen kustannuksista asteittain vuoden 2015 toukokuusta lähtien. Nykyisin tuottajalla on vain osittainen vastuu pakkausjätteen jätehuollosta. Käytännössä kunnat ovat lähes kokonaan järjestäneet asumisessa syntyvän pakkausjätteen erilliskeräyksen ja hyödyntämisen.

Asetuksessa säädetään tarkemmin, miten tuottajan on järjestettävä käytettyjen pakkausten erilliskeräys, uudelleenkäyttö, kierrätys ja muu jätehuolto. Asetuksen mukaan tuottajan tulee järjestää asumisessa syntyvälle lasi-, metalli- ja kuitupakkausjätteelle vähintään 1 850 vastaanottopaikkaa. Jokaisessa yli 500 asukkaan taajamassa pitää olla vähintään yksi vastaanottopaikka. Tällaisia taajamia on Manner-Suomessa noin 480, ja niissä asuu 82 prosenttia väestöstä. Tätä pienempiin taajamiin ja haja-asutusalueille on sijoitettava yhteensä vähintään kauppapaikkojen lukumäärää vastaava määrä lasi-, metalli- ja kuitupakkausjätteen vastaanottopaikkoja, eli vähintään noin 420 vastaanottopaikkaa.

Tuottajien tulee sijoittaa loput, runsaat 900 vastaanottopaikkaa asetusehdotuksen vähimmäisvaatimusten mukaisesti. Keräyspaikkojen tulee sijaita sekä taajamissa että haja-asutusalueilla päivittäistavarakauppojen tai muiden tavanomaisesti käytettävien palvelujen yhteydessä tai yleisesti käytettyjen kulkureittien varrella.

Muovipakkausjätteen erilliskeräystä varten tulee järjestää vähintään 500 vastaanottopaikkaa siten, että yli 10 000 asukkaan taajamassa on ainakin yksi vastaanottopaikka. Tällaisia taajamia on Suomessa noin 50. Loput 450 keräyspaikkaa tuottajat saavat sijoittaa asetusehdotuksen vähimmäisvaatimusten mukaisesti.

Tuottajan on lisäksi järjestettävä vähintään 30 vastaanottoterminaalia elinkeinotoiminnassa syntyvän pakkausjätteen sekä kunnan ja jätealan toimijoiden keräämien pakkausjätteiden vastaanottamiseksi.

Asetus parantaa kotitalouksien kuitu- ja muovipakkausten vastaanottopisteiden saavutettavuutta taajamissa. Sen sijaan lasi- ja metallipakkausten keräyspaikkojen määrä saattaa vähentyä ja matka keräyspaikalle kasvaa erityisesti haja-asutusalueilla. Tuottajat kuitenkin sijoittavat keräyspaikat todennäköisesti palvelukeskittymien ja kauppojen yhteyteen, mikä voi parantaa pakkausjätteen keräilyn palvelutasoa ja kerätyn pakkausjätteen määrää. Palvelutasoon ja pakkausjätteen kertymiin vaikuttaa merkittävästi myös se, missä määrin kunta ja muut toimijat täydentävät tuottajan järjestämää keräystä alueellisella tai kiinteistökohtaisella keräyksellä.

Asetuksessa tiukennetaan nykyisestä valtakunnallisia, yleisiä pakkausjätteen uudelleenkäyttö- ja kierrätystavoitteita. Lisäksi säädetään sitovat eri pakkausmateriaaleja koskevat kierrätysastevaatimukset, jotka tuottajan on täytettävä järjestämänsä pakkausjätteen erilliskeräyksen ja kierrätyksen avulla. Tarkoituksena on varmistaa pakkausjätteen kierrätyksen säilyminen muutosvaiheessa vähintään nykyisellä tasolla ja edistää kierrätyksen kasvua jatkossa sekä näin tukea yhdyskuntajätteen kierrätykselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

Vuonna 2012 Suomessa käytettiin yhteensä noin 2,2 miljoonaa tonnia pakkauksia. Noin 67 prosenttia käytetyistä pakkauksista toimitettiin käytettäväksi uudelleen. Pakkausjätettä syntyi arviolta yhteensä 730 000 tonnia, josta noin 58 prosenttia kierrätettiin. Merkittäviä määriä pakkausjätteitä päätyy kuitenkin edelleen sekajätteeseen. Myös energiajätteeseen päätynee pakkausjätettä, joka olisi helppo kierrättää.

Asetus astui voimaan 10.7.2014. Sen tuottajavastuuta koskevia säännöksiä sovelletaan kuitenkin vasta 1.5.2015 alkaen. Asetus korvasi aiemman pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun valtioneuvoston päätöksen. Asetuksella säädetään lisäksi pakkausten tuotevaatimuksia valvovaksi viranomaiseksi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto 1.8.2014 alkaen.

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaikki kentät on pakollisia.