Jätedirektiivit trilogeissa

Teksti: Katariina Krabbe

EU:n jätedirektiivien muutoksiin haetaan parhaillaan sopua Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston välisissä trilogineuvotteluissa. Isoimmat asiat ovat vielä käsittelemättä, joten on epävarmaa, päästäänkö sopuun aikataulussa.

Komissio antoi joulukuussa 2015 ehdotuksensa kuuden jätesäädöksen muutoksiksi osana kiertotalouspakettia. Parlamentti antoi muutosehdotuksensa maaliskuussa 2017, ja muutoksia koskevat trilogineuvottelut alkoivat toukokuussa. 25.10. käytiin neljäs neuvottelu; marraskuun lopulla on vuorossa viides. Varsinaisten trilogineuvottelujen välillä kompromissiehdotuksia valmistellaan teknisissä valmistelukokouksissa, jäsenmaita konsultoidaan neuvoston ympäristötyöryhmässä ja neuvoston neuvottelumandaatti jokaiseen trilogiin vahvistetaan pysyvien edustajien komiteassa, Coreperissa.

– Trilogineuvotteluilla yritetään jouduttaa EU:n päätöksentekoa, jotta ehdotuksen toiseen lukemiseen ei tarvitsisi mennä, vaan neuvottelujen jälkeen direktiivit voitaisiin hyväksyä suoraan. Parlamentti, komissio ja neuvosto viestivät vahvasti sitoutumistaan siihen, että sopuun pitäisi päästä vuoden loppuun mennessä, mutta jos tässä onnistutaan, se olisi aikamoinen ihme, ympäristöneuvos Riitta Levinen ympäristöministeriöstä arvioi.

Toistaiseksi trilogineuvotteluissa on käsitelty vain jätedirektiiviin liittyviä muutoksia, vaikka pakettiin kuuluu myös pakkausjätedirektiivi, kaatopaikkadirektiivi, sähkö-ja elektroniikkaromudirektiivi, romuajoneuvodirektiivi sekä paristo- ja akkudirektiivi.

– Neuvottelut ovat edistyneet hitaasti. Yhdyskuntajätteen määritelmästä on päästy lähelle sopua, mutta koska kaikki palikat ovat osa kokonaisratkaisua, lähes sovituilla asioilla käytäneen vielä kauppaa kokonaisuuden hahmottuessa.

Yhdyskuntajätteen määritelmä vastaa sitä, miten sitä on Suomessa tulkittu. Jätehierarkia ja siitä poikkeamisen edellytykset säilyvät muuttumattomina, mutta parlamentin toiveesta on lisätty esimerkkejä hyvistä käytännöistä ja toimenpiteistä.

– Suomessa on pidetty tärkeänä, että jätehierarkiassa säilyy joustavuus, jos hierarkiassa alemmalla tasolla oleva toimenpide tuottaa ympäristön kannalta paremman lopputuloksen, Levinen kommentoi.

– Esimerkiksi puujätteelle ei Suomessa oikein ole ollut kierrätysmahdollisuuksia, sillä neitseellisiä sivuvirtoja syntyy niin paljon. Elinkaariselvitysten mukaan energiahyödyntäminen voi Suomen olosuhteissa olla ympäristön kannalta suotuisampaa kuin kierrättäminen.

End-of-waste- eli jätteeksi luokittelun päättymistä ja sivutuotteiden määrittelyä koskevat kriteerit ovat neuvottelujen ajan säilyneet suunnilleen samanlaisina, eli oleellisia muutoksia niihin ei ole odotettavissa.

– Sivutuotteille ja end-of-waste -materiaaleille voidaan kuitenkin tehdä materiaalikohtaisia kriteerejä kansallisesti tai tapauskohtaisestikin. Jäsenmaille tulee kuitenkin aktiivisempi rooli varmistaa, että näitä kriteereitä sovelletaan oikein. Kaikkinensa ehdotukset selkiyttävät menettelytapoja, mikä osaltaan sujuvoittaa jätteiden ja sivuvirtojen hyödyntämistä.

Vaarallisiin jätteisiin on trilogivaiheessa tullut parlamentin ehdotuksesta uusia elementtejä, esimerkiksi velvollisuus järjestää erilliskeräys kotitalouksien vaarallisille jätteille.

– Suomelle tällä ei ole merkitystä, koska meillä erilliskeräys on jo järjestetty, Levinen toteaa.

Yhteisymmärrykseen on päästy myös kierrätysasteen laskennasta, joka liittyy kierrätystavoitteisiin.

– Uuden direktiivin mukaan jätteiden kierrätysasteet lasketaan niin, että jätteen varsinaista kierrätysprosessia edeltävissä vaiheissa syntyneiden rejektiemmäärää ei saa laskea mukaan kierrätetyn jätteen määrään, jos näitä rejektejä ei kierrätetä.

Alustavien arvioiden mukaan uusi laskentatapa merkinnee käytännössä sitä, että yhdyskuntajätteen kierrätysaste laskee noin 5 prosenttia nykyiseen laskentatapaan verrattuna. Uuden laskentamenetelmän vaikutuksia Suomen kierrätysasteisiin ja tiedonkeruuseen on tarkoitus selvittää tarkemmin lähiaikoina alkavassa selvityksessä.

– Kierrätystavoitteista ei ole nyt trilogineuvotteluissa keskusteltu. Alun perin komission vuonna 2014 antaman ehdotuksen laskentatapaan oltiin tyytymättömiä, ja komissio muutti ehdotustaan. Nyt kun rejektit pitää laskea pois, komissio laski myös ehdottamiaan tavoitteita viidellä prosenttiyksiköllä perustellen sitä laskentamenetelmän muutoksella, Levinen kertoo.

Tavoitetaso on silti sekä Suomelle että monelle muullekin maalle haasteellinen.

– Nykyinen tavoite on päästä 50 prosentin kierrätysasteeseen vuoteen 2020 mennessä.

Ehdotukset uusiksi tavoitteiksi ovat todella korkeat. Neuvoston ehdotuksessa tavoitteen ovat 55–60 prosentin välillä vuosille 2025 ja 2030, ja komissio ja parlamentti ehdottavat vielä korkeampia tavoitteita.

Kierrätysaste on tällä hetkellä 40 prosenttia, ja jos se putoaa laskentatavan muutoksen vuoksi 35 prosenttiin, uudet tavoitteet ovat hyvin haastavia ja niiden saavuttaminen vaati merkittäviä lisätoimia. Uusia laskentamenetelmiä sovelletaan vasta vuosien 2025 ja 2030 tavoitteiden seurannassa.

Neuvottelut olivat tätä juttua kirjoittaessa kesken vielä maantäytön määritelmän, tuottajavastuusäännösten sekä erilliskeräysvelvoitteiden osalta. Kokonaan neuvottelematta ovat vielä numeeristen tavoitteiden lisäksi uudelleenkäytön asema tavoitteissa, jäteöljyn erilliskeräys ja regenerointi sekä muun muassa raportoinnit.

Maantäyttöä ei pidetä kierrätyksenä, vaan muuna materiaalina hyödyntämisenä

– Maantäytön määritelmä on herättänyt ristiriitoja. Suomessa on pidetty tärkeänä, ettei määritelmä sulje pois mahdollisuutta, että pitkälle jalostettu jätemateriaali, esimerkiksi kaikkien teknisten standardien mukainen tienrakennusmateriaali voitaisiin katsoa myös kierrätykseksi.

Asia on herättänyt keskustelua neuvotteluosapuolten välillä, ja Riitta Levisen mukaan näyttää siltä, että jonkinlaisia muutoksia on tulossa.

– Ei näytä kuitenkaan olevan kovin suurta huolta siitä, että tulkinta muuttuisi meidän kannaltamme huonommaksi. Aika moni maa on kanssamme samoilla linjoilla, ja todennäköisesti tulkinnan mahdollisuus tulee säilymään tavalla tai toisella. Pientä epävarmuutta asiaan kuitenkin liittyy, hän arvioi.

Tuottajavastuun vähimmäisvaatimukset ovat uusi direktiiviin tulossa oleva elementti, joka kaikkien kansallistenkin tuottajavastuujärjestelmien tulee täyttää. Neuvottelutulos on kuitenkin vielä aivan auki.

– Vähimmäisvaatimukset ovat monelta osin hyviä ja kannatettavia, mutta tuottajan kustannusvastuun laajuudesta on vaikea löytää kaikille neuvotteluosapuolille sopivaa ratkaisua. Laajimmillaan ajatellaan, että tuottajien pitäisi vastata markkinoille saattamiensa tuotteiden osalta kaikista jätehuollosta aiheutuvista kustannuksista – siis myös siitä osuudesta, joka päätyy sekajätteeseen. Me emme ole pitäneet järkevänä sitä, että jätteen haltija pääsisi jätteestä ilmaiseksi eroon riippumatta sitä, toimittaako hän sen erilliskeräykseen vai tiputtaako sekajätteen joukkoon, ja samalla tuottaja velvoitettaisiin maksamaan sekajätteestä vaikka olisi järjestänyt erilliskeräyksen. Kuluttajilta ja muilta jätteen haltijoilta puuttuisi tällöin kannustin lajitella jätteen kierrätykseen.

Kustannusvastuun tulisi siis rajoittua erilliskeräykseen ja niihin kustannuksiin, jotka siitä aiheutuvat.

– Vastuun ei kuitenkaan tulisi loppua siihen, jos tavoitteet saavutetaan, vaan tuottaja vastaa kaikkien niiden jätteiden kustannuksista, jotka erilliskeräykseen tulevat.

Nykyisessä jätedirektiivissä on erilliskeräysvelvoite tietyille yhdyskuntajätejakeille ja hieman eri tavalla muotoiltuna biojätteelle. Velvoitteista saa nykydirektiivin mukaan poiketa, jos se on teknisesti, taloudellisesti tai ympäristön suojelun kannalta perusteltua. Parlamentti pitää tätä kuitenkin liian löysästi muotoiltuna ja haluaisi rajata poikkeamismahdollisuuden tiukemmaksi tai poistaa sen.

Nyt poikkeamismahdollisuuksia yritetään muotoilla tarkemmin, ja työ on vielä kesken.

– Todennäköisesti tähän kytketään jonkinlainen raportointivelvollisuus komissiolle. Me voisimme hyvin elää nykyistenkin muotoilujen kanssa, mutta emme vastusta täsmentämistäkään, jos vain joustavuutta säilytetään ja otetaan esimerkiksi huomioon, että Suomi on harvaan asuttu maa. Näemme tarvetta poikkeamiseen myös silloin, jos erilliskerätylle materiaalille, vaikkapa tekstiilijätteelle, ei löydy kysyntää. Voi olla tarpeetonta kerätä käyttökelvotonta tekstiiliä erikseen ennen kuin kierrätystekniikoita on syntynyt riittävästi.

Kokonaan neuvottelematta on yhdyskuntajätteen ja pakkausjätteen numeeriset kierrätystavoitteet sekä jäteöljyn erilliskeräys ja regenerointi.

– Suomi on pitänyt tärkeänä, että uudelleenkäyttö huomioitaisiin kierrätystavoitteissa, mutta on aika todennäköistä, ettei tämä tule toteutumaan ainakaan siinä laajuudessa kuin alun perin toivoimme, Riitta Levinen arvioi.

Hän arvelee, että jonkinlaista raportointivelvollisuutta uudelleen käytöstä voi tulla sekä komissiolle selvittämisvelvollisuus uudelleenkäytön huomioimiseksi. Vielä on kuitenkin epäselvää, millaisilla rajauksilla.

– Pakkausten uudelleenkäytöllä voidaan korvata kertakäyttöpakkauksia, ja siksi näemme, että siitä voisi saada jonkinlaisen hyvityksen kierrätysasteessa. Vaikuttaa kuitenkin vaikealta muotoilla sellaisia sääntöjä, jotka saisivat kannatusta.

Myötämieliset tahot olisivat kuitenkin rajaamassa uudelleenkäytön huomioimisen kuluttajapakkauksiin.

– Yrityspuolella on kuitenkin paljon suuremmat volyymit ja potentiaalia uudelleenkäyttöön.

Jäteöljyn erilliskeräys ja regenerointivaatimukset tulevat parlamentin puolelta, joka on esittänyt korkeita regenerointitavoitteita. Neuvosto ei kuitenkaan ole ollut valmis hyväksymään tavoitteen asettamista tässä vaiheessa ilman kunnollisia taustaselvityksiä.

Kaatopaikkadirektiiviin kuuluu puolestaan kaatopaikkakäsittelyn vähimmäistavoitteita ja erilliskerätyn jätteen sijoittamiskieltoja kaatopaikalle.

– Tällaiset asiat ovat vaikeita erityisesti uusille jäsenmaille. Meillä Suomessa nämä tavoitteet ovat orgaanisen jätteen kaatopaikkakiellon sekä polttolaitoskapasiteettimme ansiosta saavutettavissa.

 

Suomi mukana Early warning -menettelyssä

 Jätedirektiiviehdotuksessa on lanseerattu ”early warning-” eli varhaisvaroitusmenettely. Menettely koskee jäsenmaita, jotka ovat vaarassa olla saavuttamatta kierrätystavoitteita.

– Ideana on, että kolme vuotta ennen kierrätystavoitteiden määräaikaa komissio tarkastelee, mitkä maat ovat vaarassa epäonnistua kierrätystavoitteiden saavuttamisessa, ja antaa niille apua ja tekee ehdotuksia, miten tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Komissio siis tarjoaa apua, jotta voitaisiin välttää jäsenmaan joutuminen rikkomusmenettelyyn, Riitta Levinen ympäristöministeriöstä selittää.

Nyt vuoden 2020 osalta menettelyä vasta testataan, eikä se ole vielä virallinen. Pilotointiin valikoitui 14 jäsenmaata, ja Suomi on näiden joukossa.

– Asetelma on kuitenkin erikoinen, sillä kierrätysaste voidaan laskea nykyään neljällä erilaisella tavalla, eivätkä ne anna samaa tulosta, hän kommentoi.

Suomi on jätehuollon seurannassa ja EU-raportoinnissa käyttänyt saatavissa oleviin tilastoihin perustuvaa laskentamenetelmää neljä, joka käytännössä yleensä antaa lopputulokseksi pienemmän kierrätysasteen kuin muut menetelmät. Tätä laskentamenetelmää käyttäneistä maista vain Saksa on välttynyt varhaisvaroitusmenettelystä. EU-raportoinnissa käytettävää laskentamenetelmää on mahdollsta vaihtaa ennen tavoitteen määräaikaa 2020.

– Uuden direktiivin laskentamenetelmä tulee kuitenkin koskemaan kaikkea yhdyskuntajätettä ja se on lähellä nelosmenetelmää, vaikkakin lajittelurejektit on vähennettävä.

Brittiläinen konsulttiyritys on nyt vieraillut Suomessa kaksi kertaa ja kerännyt tietoja samoin kuin muiltakin pilottimenettelyssä olevilta jäsenmailta. Komission, konsultin ja pilotissa mukana olevien maiden työpajassa 25.10. annettiin yleisiä huomioita huonon suoriutumisen syistä. Komission lopulliset maakohtaiset suositukset saadaan ensi keväänä, mutta puoliviralliset Suomea koskevat konsultin suositukset on luvattu vielä tämän vuoden puolella.

 

 

 

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaikki kentät on pakollisia.