JÄTEKIVA – keinoja kierrätysasteen nostamiseen

Teksti: Hanna Salmenperä, Antti Niskanen ja Olli Sahimaa

JÄTEKIVA-hankkeessa tuotetaan tietoa yhdyskuntajätteen erilliskeräyksen tehostamisen keinoista sekä arvioidaan pakkausten tuottajavastuujärjestelmän toimivuutta.
Kiinteistökohtainen erilliskeräysjärjestelmä tuottaa laadukasta kierrätysmateriaalia, mutta se on Suomen olosuhteissa kallein tapa saavuttaa kierrätystavoitteet. Kuva: Lassila & Tikanoja

EU on kiristänyt merkittävästi yhdyskuntajätteen ja pakkausjätteen kierrätystavoitteita. Jätedirektiiviuudistuksen mukaan yhdyskuntajätteen kierrätysasteen tulisi nousta 55 prosenttiin vuoteen 2025 ja 65 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä. Tällä hetkellä Suomessa yhdyskuntajätteestä kierrätetään 42 prosenttia. Pakkausjätteen kierrätystavoite puolestaan nousi 65 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä ja 70 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteet vaihtelevat lisäksi pakkausmateriaaleittain. Pakkausten uudet kierrätystavoitteet näyttävät olevan saavutettavissa.

Vuonna 2017 EU komissio käynnisti hankkeen, jossa jätedirektiiviehdotuksessa mainittua niin sanottua varhaisvaroitusjärjestelmää (Early Warning) testattiin sellaisissa jäsenmaissa, jotka eivät näytä täyttävän 50 prosentin kierrätystavoitetta vuoteen 2020 mennessä. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli esittää alustavia näkemyksiä käyttöönotettavista ohjauskeinoista kierrätyksen lisäämiseksi. Suomi oli yksi hankkeeseen osallistunut maa.

Early Warning -hankkeen ehdotusten mukaan Suomi voisi tavoitella korkeampaa kierrätysastetta ottamalla käyttöön taloudellisia ohjauskeinoja, kuten jätteenpolttoveron ja painoon perustuvat jätemaksut. Myös erilliskeräystä tulisi tehostaa merkittävästi niin kotitalouksissa kuin hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoiminnassakin. Vaihtoehtoisten ehdotusten mukaan Suomi voisi asettaa yhdyskuntajätteelle alueelliset tai kunnalliset kierrätysvelvoitteet ja siirtää vastuun jätehuollosta nykyistä laajemmin kunnille. Maltillisempi tapa olisi parantaa toimijoiden välistä yhteistyötä esimerkiksi ottamalla käyttöön yhteistyötä lisääviä sopimusjärjestelyjä.

Valtioneuvoston tutkimus- ja kehitysrahoitteinen JÄTEKIVA-hanke käynnistyi 2018 tavoitteenaan selvittää, miten Euroopan komission Early warning -hankkeen ehdottamia yhdyskuntajätteen kierrätystä lisääviä toimia voidaan toteuttaa Suomen oloihin ja lainsäädäntöön sopivalla tavalla.

Päätöksenteon tueksi

JÄTEKIVA-hankkeessa tuotetaan tietoa yhdyskuntajätteen erilliskeräyksen tehostamisen keinoista ottaen huomioon väestötiheydeltään ja maantieteeltään erilaiset alueet. Keinot liittyvät kotitalouksien ja julkisten hallinto- ja elinkeinopalveluiden jätteiden erilliskeräyksen laajentamiseen sekä lajittelun tehostamiseen. Tavoitteena on myös arvioida valittuja keinoja jätelainsäädännön muutostarpeiden sekä aiheutuvien kustannusten näkökulmasta. Lisäksi hankkeessa kootaan tietoa yhdyskuntajätteen, erityisesti biojätteen, keräyksen ja kierrätyksen ympäristövaikutusten elinkaaripohjaisista tarkasteluista ja niistä seikoista, jotka vaikuttavat keskeisimmin jätteen keräyksen ja kierrätyksen ympäristö- ja kustannustehokkuuteen.

Hankkeessa arvioidaan myös nykyisen pakkausten tuottajavastuujärjestelmän toimivuutta sekä Early warning -hankkeen ehdottamien keinojen lisäksi myös muita kustannustehokkaita keinoja tuottajavastuujärjestelmän kehittämiseksi.

Hanketta koordinoi Suomen ympäristökeskus ja sen kumppaneina ovat brittiläinen Eunomia Research and Consulting Ltd, suomalainen jätehuollon elinkaaritutkimuksia tehnyt LCA Consulting Oy, Suomen Kiertovoima KIVO sekä Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy.

Erilliskeräyksen lisääminen

Hankkeessa tarkastellaan yleisten lajitteluvelvoitteiden asettamista asumisen sekä hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoiminnan biojätteelle sekä muille hyötyjätejakeille. Eri jätejakeiden lajittelun velvoiterajojen vaikutusta kierrätysasteeseen on arvioitu SYKEn kehittämään jätevirtamalliin koottujen tietojen pohjalta.

Mallin taustatietoina toimivat Suomen asukastiedot eri kunnissa jaoteltuna taajama- ja haja-asutusalueittain eri asumistyyppeihin ja huoneistolukumääriin. Lisäksi laskelmien pohjana toimii Tilastokeskuksen yhdyskuntajätetilasto, oletukset asukaskohtaisista hyötyjätekertymistä eri kiinteistötyypeissä sekä sekajätteen koostumustiedot. Tietoja yhdistelemällä on selvitetty tiukempien velvoiterajojen aikaansaaman kiinteistökohtaisen keräysverkoston laajentamisen vaikutusta yhdyskuntajätteen kierrätysasteeseen.

Hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoimintojen osalta laskelmien tekeminen on haastavaa, sillä tietopohja on puutteellinen niin olemassa olevan keräysverkoston laajuuden, eri toimintojen ominaisjätekertymien kuin sekajätteen koostumuksenkin osalta.

Laskelmien tulosten perusteella kierrätysasteen nostossa biojätteen ja muovipakkausten lajittelun ja keräyksen lisääminen on tärkeää. Uuden jätedirektiivin myötä biojätteen erilliskeräys tai kotikompostointi tulee ulottaa lähes joka kiinteistölle. Pelkästään tämä kasvattaa kierrätysastetta 4-5 prosenttiyksikköä riippuen lajittelutehokkuuden kehittymisestä, mutta lajittelutehokkuuden lisäämiseksi tarvitaan neuvontaa.

Muovipakkausten osalta avainasemassa ovat valtakunnallisen kiinteistökohtaisen keräysverkoston rakentaminen nykyisen aluekeräysverkoston tueksi sekä rejektin vähentäminen kerättyjen jätteiden osalta. Myös kartongin ja pahvin lajittelua ja keräystä voidaan lisätä.

Hankkeessa ehdotetaan lakisääteisiä hyötyjätejakeiden velvoiterajoja asemakaavoitetulla alueella syntyville jätteille. Vuonna 2014 asemakaava-alueille sijoittui ¾ väestöstä sekä lähes kaikki kerros- sekä rivitalot.

Myös hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoiminnan jätteille tulee määritellä lajittelutavoitteet, mutta tämä on haasteellista. Biojätteen erilliskeräykselle esitetään tiukkaa velvoiterajaa ja muiden hyötyjätejakeiden osalta nojataan kuntien aikaisemmin asettamiin jätehuoltomääräyksiin koskien muita kuin asuinkiinteistöjä.

Juridiset muutostarpeet

JÄTEKIVA-hankkeessa laaditaan myös arvio siitä, minkälaisia lainsäädäntömuutoksia valittujen, kierrätystä lisäävien toimenpiteiden käyttöönotto edellyttää. Tarkastelun kohteena ovat lakisääteisten lajitteluvelvoitteiden asettaminen asumisen sekä hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoiminnan biojätteelle sekä Early Warning -hankkeessa Suomelle ehdotettu sopimusperusteinen yhteistyön toimintamalli pakkausjätteiden keräämiseen ja hyödyntämiseen.

Kierrätystoimista aiheutuvat kustannukset

Kustannuksia on mallinnettu tarkastelemalla kahta politiikkapolkua, joiden päämäärinä on vaihtoehtoisesti 55 prosentin ja 65 prosentin kierrätysasteen saavuttaminen. Politiikkapolut nojaavat Early Warning -raportin ehdottamiin vaihtoehtoihin kunnallisen tason tavoitteista ja tuottajavastuujärjestelmäreformista sekä toisaalta tiukentuvista lajitteluvelvoitteista ja lakisääteisestä yhteistyöstä. Lisäksi molemmat polut sisältävät yhteisiä oletuksia tarvittavista toimista sekä nipun muita erillisiä keinoja kierrätyksen lisäämiseksi.

Politiikkapolkujen kustannuksia on arvioitu tarvittavien operatiivisten toimien avulla. Mallinnus tuottaa tietoa tarvittavien muutosten aiheuttamista kustannuksista verrattuna nykytilaan. Aiheutuvia kustannuksia ei ole kohdistettu eri toimijoille.

Kustannuksia on mallinnettu erilaisin työkaluin. Käytössä on ollut muun muassa Eunomian oma Hermes Collections Model, jonka avulla voidaan tarkastella jätehuollon keskeisiä operatiivisia toimintoja kuten astioiden täyttöasteita, kuljetusvälimatkoja sekä muita yksityiskohtaisia keräykseen liittyviä asioita.

Ennustettaessa erilliskeräyksestä kertyviä jätemääriä on hyödynnetty mahdollisimman pitkälle suomalaista tietoa keräystoimien vaikutuksesta jätesaantoihin. Mallinnus on tuottanut tietoa tarvittavista resursseista ja pääomakustannuksista, operatiivisista kustannuksista sekä materiaalien käsittelyn tuotoista sekä vältetyistä käsittelyn kustannuksista.

Tarkastelussa käytetyillä mallinnustyökaluilla ei valittujen politiikkapolkujen välille saatu merkittäviä kustannuseroja. Kierrätystavoitteet voidaan arvion mukaan saavuttaa erilaisin tavoin ja siksi on tärkeää jatkaa keskustelua siitä, minkälainen keinovalikoima ja yhdyskuntajätehuollon vastuunjakojärjestelmä johtaa parhaimpaan tulokseen.

Nykyinen kiinteistökohtainen erilliskeräysjärjestelmä tuottaa laadukasta kierrätysmateriaalia, mutta se on Suomen olosuhteissa kallein tapa saavuttaa tavoitteet. Taajamissa voidaan vielä lisätä kiinteistökohtaista erilliskeräystä kustannus- ja ympäristövaikutuksiltaan kannattavalla tavalla, mutta haja-asutusalueilla sekä pientalovaltaisilla alueilla pitää pohtia toisenlaisia keräysratkaisuja. Keräystä voitaisiin tehostaa kuivien ja helposti toisistaan eroteltavien hyötyjätejakeiden yhteiskeräyksellä tai monilokerokeräyksellä. Näiden keräystapojen kustannus- ja ympäristöhyödyt korostuvat sellaisissa järjestelmissä, joissa niitä on otettu kattavasti käyttöön valituilla alueilla. Kuivien jätejakeiden yhteiskeräyksen heikkoutena on lajittelusta syntyvät rejektit sekä tarvittavien lajittelulaitosten puute. Tavanomaisista keräysjärjestelmistä poikkeavien ratkaisujen käyttöönotto edellyttäisi tapauskohtaisia selvityksiä niiden tuottamista hyödyistä sekä ennakkoluulottomuutta jätehuollon operatiivisilta toimijoilta. Monilokerokeräyksestä Suomessa on jo kertynyt jonkin verran kokemuksia muun muassa Itä-Uudellamaalla tehtyjen kokeilujen perusteella.

Kierrätyksen lisäämisen ympäristökestävyys

Tässä työssä analysoitiin tietoa viimeisimpien yhdyskuntajätehuoltoa koskevien elinkaarenaikaisten kestävyystarkastelujen (LCA ja LCC) tuloksista. Tarkastelussa oli erityisesti biojätteen erilliskeräyksen ja kierrätyksen kestävyyteen vaikuttavat tekijät.

Jätehuollon LCA-selvitysten tuloksia tulkittaessa tulee ymmärtää tarkastelun taustalla olevat oletukset sekä muuttujat, joita voivat olla muun muassa tarkasteltava alue ja käsittelyprosesseihin liittyvät tekijät.

Biojätteen kierrätyksen ympäristövaikutukset aiheutuvat erilliskerättävän biojätteen keräyksen ja käsittelyn suorista ja epäsuorista päästöistä sekä päästöhyvityksistä, kun lopputuotteilla vältetään esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden, teollisten lannoitteiden ja/tai turpeen käyttöä ja niistä aiheutuvia päästöjä. Biojätteen eri elinkaaren vaiheiden suhteellinen osuus kokonaisvaikutuksissa vaihtelee ympäristövaikutusluokittain ja tapauskohtaisesti.

Selvitysten ilmastonmuutos- ja kustannusvaikutusten tulokset osoittavat, että biojätteen erilliskeräyksen laajentaminen kannattaisi kohdistaa alueille, joilla on suuri asukastiheys. Selvitysten perusteella biojätekeräyksen ilmastonmuutosvaikutuksia ja kustannuksia voitaisiin merkittävästi vähentää harventamalla biojäteastian tyhjennysväliä yhdestä viikosta kahteen viikkoon. Biojätteiden keräystä ja käsittelyä on tarkasteltu usein vain ilmastonmuutoksen näkökulmasta, mutta jatkossa voitaisiin huomioida myös muita ympäristönäkökulmia. Biojätteen käsittelyn yhteydessä olisi tärkeää ottaa huomioon myös ravinteiden talteenotto ja kierrätys.

Tuottajavastuun keräyksen tehostaminen – fokuksessa pakkaukset

Syksyllä 2018 hanke keskittyy selvittämään tuottajavastuun alaisten jätteiden ja erityisesti pakkausjätteiden keräyksen tehostamisen mahdollisuuksia. Aluksi arvioidaan nykyisen pakkausten tuottajavastuun keräysverkoston toimivuutta. Toimivuudella tarkoitetaan kierrätykseen kerättyä jätemäärää, keräyksen palvelutasoa, roskaantumista, keräyksen logistista tehokkuutta, tuottajayhteisön ja kuntien välisen yhteistyön sujuvuutta sekä keräysjärjestelmän hyväksyttävyyttä. Toimivuuden arviointi suoritetaan sähköisen kyselyn sekä asiantuntijahaastattelujen avulla. Kysely lähetetään keskeisten sidosryhmien edustajille. Lopuksi muodostetaan kokonaiskäsitys nykyisen keräysverkoston vahvuuksista ja haasteista.

Tämän jälkeen arvioidaan valittujen, tuottajavastuujärjestelmien kautta tapahtuvien kierrätystä lisäävien toimenpiteiden toteutettavuutta ja kustannustehokkuutta. Tarkasteluun valitaan mukaan vaihtoehtoisia tai samanaikaisesti käytettäviä keinoja, joilla voisi olla merkitystä tuottajien kierrätysjärjestelmän kehittämisessä. Mahdollisia keinoja ovat muun muassa panttijärjestelmän laajentaminen sekä kuntien ja tuottajien väliset yhteistyön muodot.

JÄTEKIVA-hanke päättyy vuoden 2018 lopussa. Hankkeen aineistot julkaistaan valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa www.tietokayttoon.fi verkkosivulla.

 

Tallenna

Tallenna

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaikki kentät on pakollisia.