Pantti on arvostettu brändi

Teksti: Laura Descombes, Erkka Ryynänen ja Mari Saario

Panttijärjestelmän toimintaa ja kehitystarpeita arvioitiin ympäristöministeriön toimeksiannosta.

Suomalainen panttiin perustuva juomapakkausten palautusjärjestelmä on juomapakkausten pakkaajalle tai pakattujen tuotteiden maahantuojalle vapaaehtoinen tapa hoitaa lainmukainen tuottajavastuuvelvollisuutensa. Kannustimena panttijärjestelmiin liittymiselle on pantillisen pakkauksen vapautuminen juomapakkausten valmisteverosta.

Koska pullopantti on kansalaisten hyvin tuntema käsite, pidetään panttia usein tehokkaan kierrätyksen varmistajana ja pantin piiriin haluttaisiin saada yhä uusia pakkauksia ja muitakin materiaaleja. Samaan aikaan pakkausten tuottajavastuuseen liittyvä lainsäädäntö kehittyy ja pakkausten hyödyntämistavoitteet kiristyvät. Kannattaako yksityisen yrityksen nykyisellään valita pantti ja mikä on kansallinen kuva panttijärjestelmän tulevaisuudesta?

Osana kansallisen päätöksenteon taustoittamista Gaia Consulting Oy selvitti ympäristöministeriön toimeksiannosta keinoja, joilla juomapakkausten palautusta voitaisiin edelleen tehostaa ja siten vähentää juomapakkauksista aiheutuvaa roskaantumista ja lisätä hyvälaatuisen pakkausmateriaalin uudelleenkäyttöä ja kierrätystä. Selvityksen tulokset on koottu ympäristöministeriön elokuussa julkaisemaan ”Juomapakkausten pantillisten palautusjärjestelmien toimivuus ja kehittämistarpeita”- raporttiin.

Laadukas materiaali kiertää tehokkaasti panttijärjestelmän kautta

Panttijärjestelmän toimivuuden kannalta avainasemassa ovat pakkausten palautusaste, järjestelmän houkuttelevuus pakkaajien kannalta ja järjestelmän kannattavuus. Panttijärjestelmän kierrätysasteet vaihtelevat pakkaustyypistä riippuen 90 ja sadan prosentin välillä. Pantillisten pakkausten palautusasteeseen vaikuttavat pantin suuruuden lisäksi monet muut tekijät, kuten pakkauksen käyttötilanne, palautuksen helppous sekä ostajan tottumukset ja arvot. Pakkausten palautumisesta huolehtivat tärkeällä panoksella myös kaupunkiseuduilla kiertelevät lähes ammattimaiset pullonkerääjät. Motiivi pantittomien pakkausten keräämiseen puolestaan puuttuu, joten ne jäävät helpommin roskiksi luontoon. Pantin suuruuden vaikutus palautusasteeseen voi pienimmissä panttiluokissa olla merkittävä. Suurempien lasipullojen nykyisen pantin korottaminen olisi perusteltua roskaamisen vähentämiseksi ja kierrätysasteen parantamiseksi, koska juuri suurempien lasipullojen kierrätysaste on kaikkein alhaisin ja roskaantumisvaikutus vakavin.

Yrityksen kannattaa valita pantti – tai pyrkiä välttämään koko valmistevero

Selvityksen perusteella valmisteverolla on taloudellisesta näkökulmasta määräävä rooli juomavalmistajien ja -maahantuojien valitessa pantti- ja tuottajavastuujärjestelmien välillä. Nykyisellään valmistevero on niin korkea, että se ohjaa käytännössä kaikki tuotantovolyymiltään merkittävät tuottajat ja maahantuojat liittymään panttijärjestelmään. Tuottajavastuujärjestelmä saattaa olla edullisempi vain hyvin pienissä erissä. Tulosten perusteella valmisteveroa korottamalla ei voida ohjata toimijoita mainittavasti nykyistä paremmin mukaan panttijärjestelmään. Panttijärjestelmään kytketty valmistevero kuitenkin kattaa vain osan juomapakkauksista ja yritysten kannalta uusien tuotemuotojen tuleva tullitariffikohtelu on toisinaan epäselvä.

Valmistevero perustuu pääosin pakkauksen sisältöön eikä itse pakkaukseen. Veroa kannetaan kaikista tullitariffin ryhmään 22 kuuluvien juotavaksi tarkoitettujen juomien, kuten veden, limonadin, mallasjuomien sekä kaikkien alkoholia sisältävien juomien pakkauksista 51 senttiä juomalitraa kohden. Tullitariffin rajaukset on määritetty valmisteverolaissa ja vaikka tuotteen tullitariffi määritellään valmistusmaassa, verotuksellinen määrittely tehdään kotimaassa. Esimerkiksi hedelmä- ja kasvismehujen pakkaukset eivät tullitariffiryhmänsä johdosta kuulu valmisteveron piiriin. Tämän johdosta mehujuomien lasipullot ovat pantillisia, mutta samasta materiaalista valmistetut tiivistemehujen juomapakkaukset ovat pantittomia. Myös tuotemuoto ratkaisee, eli pillillä varustettu välipalajuoma on veron piirissä, lusikoitava sakeampi valmiste ei. Ongelmallisia tapauksia ovat esimerkiksi maininta laimentamisesta ja sen tulkinta juomien valmistusprosessissa, eli missä vaiheessa lisätty vesi on laimentamista.

Nestepakkauskartonkiin pakatut juomat on rajattu valmisteveron ulkopuolelle riippumatta niiden tullitariffin ryhmästä. Nykyisin yrityksille on kuitenkin käytössä myös sellaisia muovia ja kartonkia yhdistäviä juomapakkauksia, joissa kartonkikerros on erillinen, mutta pakkaus on sekä käytöltään, ominaisuuksiltaan että tekniseltä kierrätettävyydeltään yhtäläinen nestepakkauskartongin kanssa. On syntynyt tilanne, jossa jotkut kartonkia ja muovia käyttävät pakkauslinjat ovat veron ulkopuolella ja toiset veron piirissä. Uudet komposiittimateriaalit haastavat vanhat tulkinnat edelleen. Valmisteverolain uudistaminen näyttäytyikin selvityksessä yhtenä keskeisenä keinona säädellä uusien pakkausten markkinoille pääsyä sekä kierrätystapoja ja -kustannuksia.

Panttijärjestelmän laajentamista ei toistaiseksi suositella

Vaikka panttijärjestelmä tuottaa laadukasta kierrätysmateriaalia, sen laajentamismahdollisuudet ovat rajalliset. Muiden kuin juomapakkausten liittäminen osaksi nykyistä panttijärjestelmää aiheuttaisi materiaaliin ja puhtauteen liittyviä teknisiä ongelmia. Tiettyjen kierrätettävien pakkausmateriaalien lisäämisen hidasteena on myös se, että kaikille kierrätysmateriaaleille ei tällä hetkellä ole Suomessa riittävää markkinakysyntää. Mikäli kierrätysmateriaalien kilpailukykyä ja markkinakysyntää pystyttäisiin lisäämään, syntyisi samalla vetoa saada uusia materiaaleja hyödynnettäväksi.

Potentiaalisimmiksi valmisteveron piiriin tuotaviksi uusiksi pakkauksiksi tunnistettiin hedelmä- ja kasvismehujen muovi- ja lasipullot. Niiden liittämisen osaksi järjestelmää lisäisi jonkin verran etenkin hyvälaatuisen PET-muovin kierrätystä. Toisaalta hedelmä- ja kasvismehujen muovipullojen liittämiseen liittyy myös ongelmia, sillä nykyisellään niiden muovilaadut vaihtelevat, jolloin ne saattaisivat heikentää kierrätysmateriaalin laatua. Lisäksi liittämisen kustannus-hyötysuhteeseen liittyy epävarmuuksia. Selvityksen perusteella on suositeltavaa ensin seurata, minkälaisiin kierrätysasteisiin täyden tuottajavastuun tuomien uudistusten avulla päästään.

Vapaamatkustajat kuormittavat järjestelmää

Nykyistä järjestelmää kuormittavat ja sen houkuttelevuutta vähentävät pantti- ja tuottajavastuujärjestelmien ulkopuolelta muun muassa matkustajatuonnin kautta tulevat juomapakkaukset. Aiempien selvitysten perusteella Euroopan laajuisen tai yhteispohjoismaalaisen panttijärjestelmän kustannukset olisivat kuitenkin suuremmat kuin hyödyt. Matkustajatuonnin ja tulevaisuudessa myös verkkokaupan kautta tulleiden juomapakkausten aiheuttama rasite suomalaiselle kierrätysjärjestelmälle liittyy läheisesti alkoholipoliittisiin ratkaisuihin, joten vaihtoehtoja on tarkasteltava osana laajempaa kokonaisuutta.

Pantin sitominen pakkausten elinkaaritarkasteluun

Vaikka panttijärjestelmä onkin erinomainen tapa saada laadukasta pakkausmateriaalia kierrätykseen, sillä ei ole merkittävää roolia jätteen synnyn ehkäisyssä, koska pantillisuus ei kannusta materiaalien vähentämiseen. Lisäksi pantillisten pakkausten materiaalin ympäristökuormituksessa on eroja, joten myös kierrätysasteen suuruudella on ympäristön kannalta erilainen merkitys. Olisi siis suositeltavaa, että pantin suuruus perustuisi eri pakkausten elinkaaritarkasteluun.

 

Kuva: Palpa
Kuva: Palpa

Mitä tästä eteenpäin?

Uusi asetus pakkauksista ja pakkausjätteestä oli selvitystä tehtäessä käytettävissä vasta luonnosversiona, joten yhteensovittamista siinä asetettujen tavoitteiden kanssa tehtiin vain alustavasti. Asetus tulee kuitenkin lähivuosina vaikuttamaan tuottajavastuun järjestämiseen merkittävästi ja siten muuttaa pantti- ja tuottajavastuujärjestelmien välistä tasapainoa. Samalla EU:n tuoreessa kiertotalouspaketissa (circular economy package) ehdotetaan yhdyskuntajätteen ja pakkausjätteen kierrätystavoitteiden tiukentamista ja pakkausjätteelle ehdotetaan 80 prosentin kokonaiskierrätystavoitetta vuoteen 2030 mennessä. Tilanteen hahmottamista vaikeuttavat myös muuttuvat ja osin epätarkat tilastointimenetelmät. Tiukentuvien tavoitteiden merkitys, kustannukset ja muut vaikutukset jätteenkäsittelylle ja laajemmin materiaaliketjuille ovat vielä pitkälti hämärän peitossa. Selvää kuitenkin on, että myös pakkausten näkökulmasta uusilla tavoitteilla on huomattavia vaikutuksia.

Selkeän kokonaiskuvan muodostamiseksi nykytilanteesta ja EU:n tavoitteiden edellytyksistä, kustannuksista ja muista vaikutuksista jäte- ja pakkausalan pelikenttään Gaia Consulting on kokoamassa laajaa yhteishanketta, jossa mukaan haetaan osapuolia sekä valtionhallinnosta että edunvalvontajärjestöistä. Hanke on tarkoitus käynnistää ensi vuoden alussa.

 

 

 

 

 


			

Yksi kommentti

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaikki kentät on pakollisia.