Pääkirjoitus

Traumoja muovijätteestä

Muovijätteet aiheuttavat trauman intohimoiselle jätelajittelijalle ja kierrättäjälle. Lajittelen paperit, metallit, lasit, panttipullot, kartongin, biojätteen ja vaaralliset jätteet paikallisen jätehuoltoyhtiön ohjeiden mukaan. Ja vielä erikseen: kahvipussit ja kaljatölkkien avausrenkaat työkeskukseen askartelun raaka-aineiksi, peitot, puuvillaiset liinavaatteet ja trikoovaatteet kissatalolle makuualustoiksi ja puhdistusrievuiksi, munakennot ja kynttilänpätkät sytykeruusujen raaka-aineeksi ja kananmunankuoret erikseen jauhettavaksi mullan lisäaineeksi.

Mutta muovi ei kelpaa minnekään. Broilerisuikaleiden alustoja, vihannesten kutistekalvoja, viinirypäleiden muovikupuja, leipäpusseja, jugurttipurkkeja, voirasioita – sekajätepussimme (muovinen) pursuaa näitä kertakäyttöisiä pakkausteollisuuden luomuksia. Lajittelija on epätoivoinen ja vääntelee käsiään turhautuneena. Ryhtyisinkö virkkaamaan kylpyhuoneen mattoja muovikuteesta kuten isoäitini muovisista maitopusseista aikoinaan?

Moni muukin tuntee saman tuskan. Muoviton syyskuu -kampanja Facebookissa keräsi kymmeniä tuhansia suomalaisia havainnoimaan muovijätteen määrää ja pohtimaan muovin merkitystä arjessamme. Kampanjan myötä moni rohkaistui myös muuttamaan omaa käyttäytymistään: ”Ei kiitos, en tarvitse muovipussia – nythän on muoviton syyskuu!”

Muovit kuluttavat fossiilisia raaka-aineita. Halpoina kertakäyttötuotteina muovipussit ja -pakkaukset roskaavat ympäristöä. Muoviroskan valtameriin muodostamista valtavista jätepyörteistä puhutaan jo maapallon seitsemäntenä mantereena. Vastatoimiin on lähdetty kieltämällä pahiten roskaavat kertakäyttöiset ohuet muovipussit. Tällaisia hankkeita on vireillä useassa Euroopan maassa, ja Kaliforniassa se on jo toteutettu.

Vaihtoehdoksi esitetään usein biohajoavista muovilaaduista valmistettuja tuotteita. Roskaaminen siis voisi jatkua, muovit vain hajoaisivat näkyvistä – siistiä ja mukavaa! Nähtäväksi jää, onko tämä ympäristölle oikea ratkaisu. Monien biohajoavien muovien hajoaminen perustuu murenemiseen, eli pitkät muovimolekyylit hajoavat silmin näkymättömiksi partikkeleiksi, mutta kertyvät edelleen eliöiden ruuansulatuselimistöön ja ravintoketjuihin.

Muovijätettä syntyy tulevaisuudessa edelleen valtavasti. Kuluttajamuovien kierrätys on vielä ratkaisematta. Joitakin rohkeita aloitteita on Suomessakin tehty, mutta jätteestä peräisin olevan raaka-aineen käytölle on vielä niin teknisiä kuin asenteellisiakin esteitä. Kaikkien materiaalilajien kierrätyksen onnistumisen edellytyksenä on myös se, että me, niin yksityishenkilöinä kuin yritysten tai julkishallinnon edustajina, ostamme kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita.

Kierrätys ei sittenkään ratkaise maapallon ongelmia. Resurssien kerskakulutus ei voi jatkua. Sitäkin voi jätelajittelija miettiä omissa pienissä ympyröissään. Kaikki muutokset lähtevät loppujen lopuksi yksilöistä – meistä jokaisesta.

Auli Westerholm

Jätehuoltoyhdistyksen puheenjohtajan pallilta rivijäseneksi siirtyvä jäteajattelija (vai oliko se -lajittelija?), joka nyt vuorotteluvapaalla pohtii suhdettaan materiaan.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Kaikki kentät on pakollisia.